Mattoja, saaleja, poppanoita… Lemin Tapiolan koulusiivessä on vuosien varrella syntynyt valtava määrä kudonnaisia. Ja syntyy yhä; Savitaipaleen kansalaisopiston kankaankudontapiiri kokoontuu siellä joka keskiviikko, ja kutojat voivat jatkaa töitään pitkin viikkoa.
Kudontapiiri on toiminut Tapiolan siipirakennuksessa vuodesta 2018, jolloin kangaspuut siirrettiin sinne vanhan kunnantalon yläkerrasta. Tilaa on hyvin 11 kangaspuille, joista kuudet on kansalaisopiston omia ja loput saatu lahjoituksina.
Puita on eri kokoisia: leveämpiä ja kapeampia, ja nissä loimia erilaisin sidoksin. Aina löytyy uusia kudontamalleja kokeiltavaksi – tai vanhoja, kuten lemiläinen suurvaate – iso huivi johon lapsi kietaistiin pihasaunasta palatessa.
Kun puita on runsaasti, jonottamaan ei joudu, vaikka kutojia olisi useampikin kuin tällä hetkellä mukana olevat seitsemän naista. Pirin opettaja Heli Sairanen toivottaakin uudet kutojat tervetulleiksi:
– Kaksi kertaa voi käydä kokeilemassa ilman, että tarvitsee maksaa kurssimaksua. Voi vaikka tulla kutomaan poppanaa, johon on loimi valmiina. Kun loimeen kudotaan pajua, siitä saa pannunalusen. Sellainen syntyy aloittelijalta yhdessä illassa, hän houkuttelee.
Nyt kangaspuiden ääressä on kymmenien vuosien kokemusta, niin kansaliaisopistosta kuin muualtakin.
Paula Tuomi sai ensimmäisen kudontaopin Jorvin sairaalassa Espoossa töissä olleessaan.
– Henkilstöyhdostyksellä oli sairaalan tiloissa huone, jossa oli kangaspuita. Siellä saatoimme viettää vapaa-aikaa kutoen. Toiminnan alulle panija oli mies, vahtimestari, Tuomi kertoo.
Nyt hänellä on työn alla matto keinokuituloimeen.
– Keinokuituloimen ansiosta matto kuivuu nopeasti, joten sen voi laittaa vaikka parvekkeelle, hän suunnittelee.
Kirsti Uusitalo sai ensimmäisen tuntuman kudontaan Lappeernannan Tyttölyseossa.
– Vapaaehtoisen käsityön tunneilla kudoimme kaitaliitona ja ryijyjä, emme mattoja, hän kertoo.
Kansalaisopistossa hän on käynyt vaihtelevasti, viime talvena ei ollenkaan. Nyt oli aika tulla kutomaan vanhat pussilakanat matoiksi.
Airi Peutereella on puissa villainen loimi, ja samoin kudelangat ovat villasta.
– Tästä tulee shaali tai torkkupeitto. Se on menossa 50-vuotislahjaksi, tilaustyö, hän kertoo.
Ritva Laurikaisella on edessään muutama kerä matonkuteita. Tarkoitus olisi tehdä ruutukuvioinen matto, jonka toinen väri on turkoosi. Mutta turkoosin kuteen löytäminen on osoittautunut vaikeaksi.
– Nämä ovat vihreiitä. Kerää voisi luulla turkoosiksi, mutta kun sen laittaa sinisen viereen, se on selvästi vihreä, hän harmittelee.
Tapiolan kudontatilaa harrastajat pitävät parhaana, missä piiri on majaillut. Tilaa ja valoa riittää, eivätkä naapuriena harjoittelevat bänditkään haittaa. Myös lämpöä riittää, toisin kuin aikoinaan vanhassa säästöpankin talossa. Vanhalla kunnantalolla taas piti varoa paukuttamasta puita liian kovaa, ettei sahanpuru rapise alakertaan.
Myös Hyvärilässä
kudotaan
Heli Sairanen opastaa kutojia Tapiolassa joka keskiviikko kello 17–19.30. Kutojat sen sijaan voivat käydä siellä aina halutessaan, sillä ovi on suljettu koodilukolla.
Sairanen on opettajana myös kansalaisopiston toisessa kankaankudontapiirissä Lemin Hyvärilässä. Se kokoontuu Hyvärilän entisellä kaupalla maanantaisin kello 17–19.30. Kangaspuita siellä on kuudet ja kutojia tällä hetkellä viisi.
– Mukana siellä on myös nuorempia harrastajia, joista täällä kirkolla on pula, hän sanoo.
Ja niinkin voi toimia, että käy katsomassa kummankin paikan vapaana olevat puut ja loimet ja päättää sitten, missä kutoo. Paikkaa voi vaihtaakin.
Kudontapiirien tiedot löytyvät kansalaisopiston verkkosivuilta.