Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Jotekii tänä keskiviikkoaamun heräs sellassee ihmeellissee onnetunteesee, siit huolimata, et se pahukse lonkka ei meinant suostuu ylösnousuu ollekaa. Mut ko viimei linkutti kahvikeittoo ja katto kalenterrii, ni huomas taas sen onnesa määrän. Kui moni teist voip sannoo omistavasa kuus pikkusiskoo!
Katoha sie, ko mie pihhaa piirsi piparimuotossee leijakkaa heijä kaikkiin nimet, ikäjärjestykses
Siin on Maija,lempnimeltää sillo pienen ol Pullukka, eikä koskaa siit nimestää tykän – mut ei tainneet toisetkaa omistaa. Maija on ain olt meist kaikist innokkai armeija touhuis, Ilmakiltaa kuuluu koko, aja ja pittää miehesä kans huolt sojas kaatuneitte lentäjiin hauoist ja muistomerkeist. Muutekii hää on semmone hoitajatäti työsä puolest, ain auttamas ja järjestämäs kaikkee kivvaa. Ain muisti Virkiöillekii arpajaispalkintoi ja kaikkee muuta hommata.
Seuraava siskosei on Hilkka, jolla on huomen torstain nimppärit. Pienen hää oli Nuppula, ja katoha mite miu kaktuksein nuppulat aukaisvat siskoinpäiviks ainaki kuus kukkaa.
Hilkka joutu hyvi nuoren ulkomaille Ruottii, kotimaas ei olt töitä, isä ja äit ol eronneet ja naapurmaas ol tuttui, jotka tartti aputyttöö. Ja tehtaatyttökkii Hilkast tul, niiko monist mei maahamuuttajist, ja miul on vielkii lahjaks saatui vaatteit ja liinoi. Kotomaan kaipuu on ain olt kova, vaik välil tuntu, et siel on kaik hienompaa ja helpompaa. Nyt eläkkeel Hilkkakii kuuluu toimijan kylä- ja eläkeläiste touhuihi ahkeran ja ilosena, jopa kuorolaisena.
Kolmas siskoin Eeva (Pampula) on asustelt perreinee Etelä-Suomes, Kotka seutuvil, ja jossai vaihees hermostu säätiedotuksii, ko joka päivä sanottii et tulloo kuuroi. Hää ko ol viittomakieletulkki, ja monest semmost tarvittii jopa öisi jossai hätätilantees. Eeva kustans miu ensmäse hieno ulkomaamatka, viiko bussireissu ympär Eurooppaa Kotkan kuurojen ”tulkkina” (muka), ja dementoituneen äidin hoitajana. Kuurotha eivät periaatteessa tulkkia tarvitte, hehän ovat ”muumkielisiä” kotimaassakin, mutta kyllä joissain hotelleissa ja tulleissa miunkii huonoo kieltaitoo tarttettii.
No, sit tul ero, ja issäi otti uuvven euko, Liisi. Liisikkii ol viel aika nuor, jote koskaa ei puhuttu äitpuolest, eikä siskopuolist. Heil synty kolm tyttöö, miu laste kans samaikäsii. Leena on heist vanhi, ja ko hää ol kouluikäne, hää kerra huus Kouvolas miul kavun toiselt puolelt jot ”Kikka, oota, kerro nyt näil miu koulukavereil, et sie oot miu sisko, ko nää ei usko!”… No pithä se tojeks tojistaa.
Seuraava uuvve sarja sisko on sit iha nimeltääkii Sisko, ja hänt on nähty iha telkkariskii. Hää ko harrast napatanssii, ni hää ol jossai maitotuotemainokses maha hyvinvointii tanssil kertomas. Ja sarja pienimmäine, Satu Sinikka on saant sen nimen, minkä isä ois miulle tahtont, ellei äitisä ois laittant synnytyslaitoksel sähkösanomaa, jot ”onnee äidille ja pikku Sirkka-Liisalle”. Siihe aikaa vanhuste tahto ol laki. Satust tul miu kummityttö, jote miul on siis pikkusisko viel kummityttönkii. Satu ol kätilö ja nyt just muisti, et ko hyö menniit häämatkal, ni mie nukui heijä morsiuskamaris….!
Tää kolmossarja ol meil leikkimäs miu ommii samaikäste laste ja siskoin laste kans, jote meil ol tosi iso lapskatras hyvi ussei pihas. Miu äitist tul heil mummo, eikä ristiäisis ain papilkaa osattu selittää, kuka nyt ol lapse äit tai mummo tai kene vaimo kukakii ol.
Ol ne aikoi. Kaik miu siskot on miul hyvi rakkait, ja heijä perikunnat myös. On olt nii mukava kattoo mite kaik onnistuu elämässää, vaik ain ei oo helppoo. Meilei kaikil on perikuntaa, enkä oo koskaa laskent kui paljo mahtaakaa olla. Ja vaik mie oon vanhi ja millo matroona millo jokkuu muu arvostettu henkilö, nii siskot porhaltaa kyl miu ohi, ko hyö alkaat olla mummui ja isomummui. Tämmöne iso äitiin ja tyttäriin porukka on omiaan tasottammaa luonteit, oppii antammaa arvoo toisillekkii. Hiuka miuta surettaa, et omal tyttärel en siskkoo saant aikasesks, mont veljee kuitekii. Siskot on hyvi tärkeit
Ja löysihä mie muutama vuos sitte viel yhe Sisko. entise koulukaveri, hää on sisko isol ässäl…. Mie oon hyvi onnellinen kaikist siskoistain, ja toivon, et saisi pittää heijät loppuu ast. Tänä iltan mie sulje heijät erikoisest iltarukkouksee ja kiitä mielessäi kaikist näist vuosist, kaikist rii’oist ja sopimisist, kaikest avust ja tukemisest . Tunne ittein hyvi rikkaaks ja siunatuks! Kiitoksii, siskot!