Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kun Mäntyperän eukolle kulkemisavustus tieto tuli kuin joululahjaksi, niin kahta viimeistä kyytiä piti pohtia tosissaan, olihan tapahtumia pilvin pimein. Onneksi Vielä yksi joulukonsertti vei voiton!
Maanantaina kovassa tuiskussa pääsin Savitaipaleen kirkkoon Adoramuksen joulumusiikkia kuulemaan. Aino Juntusen johtama kuoro esittää keskiaikaista musiikkia niin laulaen kuin soittaenkin, ja tämä konsertti alkoi komeasti uruilla Tomas L.de Victoria: O Magnum Mysterium. Kolme ensimmäistä laulua kuultiin ja nähtiin alttarilta, Piae Cantioneksesta, Resonet inlaudibus, Personent hodie ja Gaudete. Nämä osoittivat miten upea on kuoron sointi!
Ensimmäinen yhteislaulu oli sekin Piae Cantionesta, Nyt ilovirttä veisaten -säveltä tapaillen seurailimme kuoron siirtymistä parvelle, jossa konsertti jatkui uruilla (Aino Juntunen J.S.Bachin Puer natus in Bethlehem. Ja vielä yksi tutuhko koululaulu samasta kokoelmasta Synnytti piltin Betlehem.
Yhteislauluna laulettuun (J.S. Bach) Mä seimes ääreen seisahdun sovittelin mielessäni lisäkoukeroita, jotka aikakauden musiikissa melko yleisiä ovatkin. Saman säveltäjän Sisiliano kuultiin uruilla ja alttonokkahuilulla (Tuomo Lintulaakso), ihanasti taipui pehmeä-ääninen puhallin lurituksiin, hieno sovitus!
Kantaatti Laps’ ’’ syntynyt on meille (J.S. Bach /J. Kuhnau) alkoi riemullisella urkukonsertolla, jonka jälkeen kuoro lauloi kantaatin nimiosan. Aaria Synnyinpäiväsi jo koittaa oli mielenkiintoinen. Kuvittelin kuulleeni sen joskus voimallisena, julistavana esityksenä, nyt sen esitti Sami Tapanainen vaatimattoman kansanmiehen tapaan – kuin ihmetellen, minullekko tällainen suuri ihme! Tykkäsin kovasti tulkinnasta! Kuoron osuus Nimeä herran tahdon kiittää oli upea, Nina Tynkkysen laulama koristeellinen aaria oli kaunis ja notkea. Kantaatti päättyi tuttuun ja mahtavaan kuoron laulamaan Halleluja.
Yhteislauluna laulettiin tutun tuntuinen Kölnissä sävelletty Oi Jeesus, Lapsi armainen, ja parvella naiskuoro urkujen myötä lauloi houkuttelevin sävelkuluin V.Vavilov ”Caccinin” Ave Marian, olisi niin tehnyt mieli olla mukana laulamassa! G.F, Händelin Sonaatti No.2 a-molli osat 1 ja 2 otti mukaan jälleen haikean alttonokkahuilun (Tuomo Lintulaakso), ja näytti kuinka soitin taipuu myös riemulliseen kakkososaan, jossa selvästi metsät huminoi ja taisipa käkikin kukahtaa!
Yhteislauluna lauletusta On ruusu Iisain juuren puuttui jälleen mielestäni joitakin koukeroita, sovituksia on varmaan yksinkertaistettu jossain vaiheessa — tai sitten ei, voi se olla omaa mielikuvistustakin. Freude, Freude, grosse Freude oli todellakin iso ilo, tosi kaunis, riemukas (A. Hammerschmidt), ja parvelta alas tullut kuoro sai saatteeksi aivan mahtavan urkuteoksen Bachia tietenkin Vom himmel hoch, da komm ich her… Konsertti päätettiin yhteislauluun Maa on niin kaunis.
Kotimatkalla oli mahtava tuisku. Mieli oli hellä, hiukan haikeakin. Kuoro jää nyt pienelle lomalle…ja tämä eukko mietti voisiko pari taksimatkaa säästää joskus vaikkapa huvimatkaan oman kuoron harjotuksiin….