Tavoitteena on, että Lemin kirkko olisi nykyistä toiminnallisempi, esteettömämpi ja saavutettavampi, kirkkoherra Lea Karhinen totea vastatessaan Lemin Kirjavan kysymyksiin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastausta saatu.
Taipaleen seurakunta piti kolme viikkoa sitten, 19. helmikuuta, Lemin kirkon sisäremonttia koskeneen asukasillan. Vähän sitä ennen kirkon sissätilaremontttyöryhmään uutena, vaikustusvaltaisimpana jäsenenä valittu kirkkoherra ei tilaisuuteen päässyt, joten hänen kantaansa korjaustarpeista tai remontin sisällöstä ei voitu kysyä.
Lemin Kirjava lähestyi seuraavalla viikolla (24.2.) Lea Karhista sähköpostitse. Kysymyksiä pohjustettiin seuraavasti:
”Lemin kirkko rakennuksena ja kirkonseudun maisema, johon seurakuntatalokin kuuluu ovat osa valtakunnallisesti kulttiuurihistoriallisesti merkittävää rakennusperintöä. Rakennukset on suojeltu sekä seutukaavassa että Lemin kunnan asemakaavassa. Kunta on vastannut kielteisesti seurakunnan pyyntöön saada purkaa seurakuntalo, kirkossa ei voi tehdä muutoksia ilman Museoviraston lupaa.
Sinut valittiin uutena jäsenenä kirkon remonttityöryhmään, perusteella, että seurakunnan johtavana viranhaltijana vastaat paitsi seurakunnan toiminnasta myös sen rakennuksista. Kirkkojärjestyksen mukaan seurakunnan ja seurakuntayhtymän on erityisellä huolella hoidettava omistamaansa tai hallitsemaansa kulttuurihistoriallisesti arvokasta omaisuutta ja esineistöä. Sitä ei saa ilman erityistä syytä korjata sitä muuttaen, siirtää perinteiseltä paikaltaan tai poistaa.”
Kirkkoherran näkemystä remonttiin kysyttiin seuraavasti:
Kuinka isoja muutoksia Lemin kirkko sietää, jotta seurakunnan voidaan edelleen katsoa hoitavan sitä erityisellä huolellisuudella?
Onko erityisiä syitä, joiden perusteella kirkkoa voidaan korjata muuttaen?
Voidaanko seurakuntatalo poistaa perinteiseltä paikaltaan?
Onko seurakuntatalon ja kirkon remonttien yhdistämisessä kyse pelkästään rahasta?
Minkä takia seurakuntatalon remontti on odottanut näin kauan? Milloin uskot sen toteutuvan?
Vastaukset pyydettiin kirjallisesti, jotta vältyttäisiin virhetulkinnoilta.
”..mikä on parasta seurakuntammme
tulevaisuutta ajatellen”
Kirkkoherran ei sillä viikolla ehtinyt vastaamaan. Hän ilmoitti haluavansa ensin perehtyä työryhmän työskentelyyn. Kirjava pyysi kuitenkin hänen omaa kantaansa, viimeistään seuraavalla viikolla. Sitä seuraavalla eli tämän viikon alussa Kirjava ilmoitti dead lineksi torstain 12. päivän maaliskuuta. Kirkkoherra vastasi, että ei pysy aikataulussa vaikka tekisi mitä. ”Ja kuten jo tekstiviestissäni kirjoitin, haluan ensin perehtyä asiaan ja muodostaa oman mielipiteeni ja näkemykseni siitä, mikä olisi paras vaihtoehto seurakuntamme tulevaisuutta ajatellen.”
Kirjava vastasi tähän: ”Kysyn Lemin kirkosta, en Taipaleen seurakunnasta. Ei [Lemin] kirkon avulla voida koko seurakunnan tulevaisuutta ratkaista. Olet varmasti nähnyt arkkitehdin piirustukset, tiedät mltä lemiläiset ajattelevat kirkostaan. Ja sadat kerrat sen alttarilla seisoneena sinulla varmasti on jokin oma mielipiteesi siitä, kuinka paljon kirkkoa voidaan muuttaa. Vastaa niihin kysymyksiin, joihin sinulla on jo mielipide.”
Kahta päivää myöhemmin, tämän viikon keskiviikkona Lea Karhinen vastasi seuraavalla, itse otsikoimallaan kirjoituksella:
”Miksi Lemin kirkkoa remontoidaan?
Tähän on monta syytä. Lemin kirkon edellisestä sisätilaremontista on pian kulunut 60 vuotta. Se tehtiin 1960-luvun loppupuolella. Lemin kirkon mittava julkisivuremontti valmistui vuonna 2024. On loogista, että tämän jälkeen laitetaan kirkon sisätilat mahdollisimman hyvään kuntoon.”Miksi Lemin kirkkoa remontoidaan?
Tähän on monta syytä. Lemin kirkon edellisestä sisätilaremontista on pian kulunut 60 vuotta. Se tehtiin 1960-luvun loppupuolella. Lemin kirkon mittava julkisivuremontti valmistui vuonna 2024. On loogista, että tämän jälkeen laitetaan kirkon sisätilat mahdollisimman hyvään kuntoon.
Taipaleen seurakunnan aikana on myös Lemin kellotapuliin tehty perusteellinen remontti, jonka yhteydessä tapulin alakerrassa oleva tila kunnostettiin siten, että siinä voidaan toimittaa hautaan siunaamisia. Saattojoukkojen pienentyessä tila on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Tämän ”kappelin” lisäksi kellotapulin alakerrassa sijaitsevat myös vainajien kylmäsäilytystilat.
Myös kirkkopihaa ja hautausmaata ympäröivää kiviaitaa on kunnostettu. Kirkon sisätilojen remontin valmistuminen on näitten vuosia kestäneiden kunnostustöiden looginen huipentuma. Tavoitteena on tehdä remontti niin hyvin, että sen lopputuleman kanssa eletään seuraavat 60 vuotta, ehkä kauemminkin. Katseen on siis oltava tulevaisuudessa, ei pelkästään nykyhetkessä.
Taipaleen seurakunnan alueella on kolme kirkkoa, joista Savitaipaleen kirkko on kunnostettu Savitaipaleen seurakunnan aikana. Taipalsaaren kirkon sisäremontti tehtiin vuonna 2019, joka oli Taipaleen seurakunnan ensimmäinen toimintavuosi. Päätös kirkon kunnostamisesta oli kuitenkin tehty Taipalsaaren seurakunnassa. Kirkot ovat seurakunnan tärkeimmät toimitilat. Niistä on sen vuoksi pidettävä erittäin hyvää huolta.
Lemin kirkko on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja tärkeä. Sen seinien sisäpuolella pidetään jumalanpalveluksia, kastetaan lapsia, konfirmoidaan nuoria, vihitään avioliittoon ja siunataan haudan lepoon. Kirkossa ruokaillaan ja kahvitellaan. Lapset leikkivät omassa leikkinurkkauksessaan, Nooan arkissa. Soittajat, laulajat ja kuorot harjoittelevat ja esiintyvät. Luottamushenkilöt pitävät kokouksiaan. Papit tapaavat seurakuntalaisia sakastissa. Ryhmät ja yksittäiset matkailijat eri puolilta Suomea käyvät siihen tutustumassa. Seurat ja ohjelmalliset kirkkokahvitilaisuudet ovat myös löytäneet oman paikkansa. Remontin tarkoituksena on mahdollistaa kaikki tämä myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on, että kirkko olisi nykyistä toiminnallisempi, esteettömämpi ja
saavutettavampi.
Taipaleen seurakunnan kirkkovaltuusto päätti (KV 2/2025 § 26), että Lemin kirkon sisäremontti, vanhan seurakuntatalon kohtalo sekä uuden seurakuntatalon rakentaminen tai rakentamatta jättäminen tuodaan yhtenä kokonaisuutena käsiteltäväksi. Kirkkovaltuusto aikanaan päättää tästä erittäin suuresta asiakokonaisuudesta.
Seurakuntatalon sisäilmaongelmista on kirjattu ensimmäiset havainnot jo vuonna 2009. Joitain korjaustoimenpiteitä, esim. salaojitus seurakuntatalon ympärille, on vuosien aikana tilanteen korjaamiseksi tehty. Niillä ei ole kuitenkaan saavutettu toivottua tulosta, ts. korjaustoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä.’
Uutta rakennettaessa tai vanhaa korjattaessa on otettava huomioon myös taloudelliset realiteetit. Seurakunnan talous kulkee käsi kädessä sen jäsenmäärän kanssa. Näköpiirissä ei ole sellaista käännettä, että seurakunnan jäsenmäärä kääntyisi kasvuun. Vaikka lapsiasyntyy ja heitä kastetaan, seurakuntamme alueella vietetään hautajaisia huomattavasti useammin kuin kastejuhlaa. Seurakuntamme saa vuosittain kirkkoon liittymisen kautta
monia uusia jäseniä, mutta samanaikaisesti moni päätyy ratkaisuun, että haluaa elää seurakunnan, kirkon ja Kristuksen ruumiin ulkopuolella. Seurakuntamme on lisäksi muuttotappioseurakunta. Näiden kolmen tekijän lopputulema on se, että seurakuntamme jäsenmäärä laskee, ei kasva.
Investointien kohdalla on toimittava viisaasti ja käytettävä vakaata harkintaa. On tehtävä ratkaisuja, jotka ovat realistisia ja järkeviä ja jotka samalla kantavat kauas tulevaisuuteen, kokonaisten vuosikymmenten päähän. On tehtävä valintoja, jotka ovat seurakunnan talouden kannalta kestävällä pohjalla, mutta jotka samalla turvaavat vireän ja monipuolisen seurakuntaelämän jatkuvuuden.”
Vaikka kirkkoherran vastaus on laajja, vastausta ei saatu muun muassa siihen, kuinka suuria muutoksia kirkkoherra soisi kirkkoon tehtävän. Eikä niitä heti voikaan kysyä, sillä Lea Karhisen sähköposti ilmoitti, että seuraavan kerran kirkkoherra lukee postejaan 25. maaliskuuta.