Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mäntyperän eukko on tuumaillut, pitäisikö Sapassille keksiä uusi nimi. Alunperin sana tarkoitti pientä lepohetkeä työn lomassa, mutta … harvalla työpaikalla näin päätöntä juoksemista paikasta ja tapahtumasta toiseen lepohetkinä koetaan.
Luultavasti vain tapahtumajärjestäjä voi helposti päättää mihin menee, mutta hänkin voi jäädä harmittelemaan, ettei pääse ensinkään johonkin mieleiseen tapahtumaan….
Lauantaina 11.7. eukko oli laittanut kalenteriinsa muutaman tapahtuman, tärkeimmät olivat Suuret Setelit Olkkolassa, &Pety Kiesilässä ja Harpistit Ranta-Aitassa. Sote-kyydit loppuisivat jo heti kättelyssä, mutta kaverikyydillähän pääsee minne vaan, ja niinpä tutkittiin koko tarjontaa toisenkin mielen mukaan.
Ihan valtakunnallisesti ja ulkomaita myöten tärkein taisi olla Saimaan ympäripyöräilytapahtuma, ja paikallisesti tietenki ravit omalla raviradalla, johon oli ilmestynyt kauniit aidat kaarteisiin, ja tottakai Pettilän polkuformulat markkinoineen ja valtavine kakkupaloineen…
Ja niin siinä kävi kun aikatauluja tutkittiin, että päätettiin aloittaa hulinat Pettilästä, jossa näkisi paljon tuttuja ja voisi juoda kahvit niin ison kakkupalan kera, kuin vain itse kehtaa pyytää… Aika kului ratevasti, teki mieli ostaa hellehattu, tai jotain muutakin, mutta kun se talouspuoli oli mennyt sairasteluun, niin piti tyytyä vain jutustelemaan ja ihailemaan.
Kyllä eukko sisällekin yritti kakkukahville, mutta ahtaudessa ei kulku oikein onnistunut, ja jäi Korholan Eeron uudet kuvatkin katsomatta tungoksessa. Päätimme mennä isompiin tiloihin Taipasaaren kirjastoon katsomaan, siellä on muutama videokin nähtävänä… jonakin päivänä.
Kaveri söi herkulliset rokat ja letut, mutta eukkopa himoitsi uusia sipuleita, yhden varrellisen oli aikonut ostaa,mutta kun jäljellä oli enää yksi nippu (5 kpl) punasipulia kahdella eurolla, kauppa tuli tehtyä ilman suurempia miettimisiä.
Varsinaisia polkuformuloita emme enää jääneet katsomaan, loppukilpailu oli toki vielä edessä, ja finaalikulkuneuvoja lähtöpaikalla valmiina.Tuttu formulaselostaja kertoi, että vielä ehtisi rokalle jne.
Kotona pitäisi käväistä Heituinlahden kaupan kautta, ja siinä raviradan kohdalla huomattiin, että ravit olivat juuri päättyneet, hevoskuljetusautoja oli jonossa tielle pyrkimässä, mutta parkkipaikka yhä täynnä, joten on sinne väkeä riittänyt sinnekin, me vain emme ehtineet. Kotona sitten pienen ”sapassin” aikana taisi hiukan hurista ruohonleikkuri ja iltaruokana maistui ihka uudet vitivalkoiset kasvihuonepotut, niin sileät kuin vauvan varpaat!
Kohtapa auton keula kääntyi kohti Suomenniemeä, mutta ei Kiesilän Kievariin, sieltä oli jo valot sammuneet ja poikien soittimet ehkä jo kotona asti. Eukko kyllä pientä pettymystä tunsi, mutta myönsi mielessään, että oli harmittanut jo aikaisemmin, kun ei ehtinyt ottaa kuvaa kappelin kulmalla, kun ympäripyöräilijät pyyhälsivät ohi, eikä kamera ehtinyt Marian Polun keltapaitaisten pyöräiljöitten mukaan, siitä porukasta olisi kuvan tahtonut!
No,nyt oltiin menossa Puolmatkaan, jossa sielläkin pitäisi olla musiikkia, ja se olisi pyöräilijöitten lepopysäkki. Kesäinen yö oli huumaavan kaunis! Menomatkalla ohitimme monta isoa ja pientä polkijaryhmää, kaukaa ulkomailtakin joukkueita oli, ei vaan ehtinyt lukea tekstejä liiveistä.
Mutta mikä onni, kun ajoimme baarin pihaan, keltainen ryhmä olikin vielä siellä! Oli ilo jutella iloisten ihmisten kanssa, arvelivat olevansa seuraavana päivänä kahdentoista aikaan perillä, ja kahvia kuulema kuluu aika lailla! Mekin saimme yökahvit, sillä baari oli yllättäen auki, ja korvapuusteja jäljellä, ja todella ,-jostain kaukaa kyllä kuului musiikkiakin!
Kaveri lähti etsimään soitto paikkaa (soitto kuului, soittajaa ei näkynyt). Mäntyperän eukko haasteli iloisen ja sitkeän Maria Siparin kanssa, Marian Polun lemmikkimaskotti tuli hänestä mieleen, eikä eukko ottanut autosta sen paremmin keppiä kuin rollaakaan, vaan yritti olla reippaampi kuin oikeasti olikaan. Ei kehdannut näyttää pientä vaivaansa…
Huoltoauto oli aivan täynnä porukan tavaraa, ja ihalin miten näppärästi Maria sieltä omiaan etsi, huutamatta ketään apuun. Itsekin tiedän miten hankalaa on ottaa tavaroita itseään ylempää… ja pitää samalla huolta, ettei alimmat vyöry samalla kadulle!
Reippaasti lähtivät jatkamaan Marian polkua, me käännyimme takaisin kotiin ja ihailimme jatkuvaa pyöräilijöitten virtaa koko matkan. Kirkkaat valojonot näkyivät jo kaukaa kuin Jukolan viestissä, ja iloisia vilkutuksia annoimme ja saimme, kunnes oma käsivarsi ei enää sovinnolla noussut.
Oli ihanaa ajella kesäisenä yönä, pilvien pikkuhiljaa haalistuessa, auringon vaipuessa kuvajaistaan halaamaan, ja hämärän ryömiessä metsästä tielle. Aika hulinalta tämä ”lepohetki työn lomassa” on tuntunut jo alusta alkaen, ja siksi päätimme rauhoittaa pari päivää katsomatta esitteitä ensinkään.
Ainakin 14.7. on kalenterissa, Ahvenainen Heituinlahdessa, tosin silloin on myös sekä lasten museopäivä, että tanssit Säänjärvellä… ja vielä lasten konsertti Olkkolassa….ainakin. (lisää kuvia , nämä Pettilästä)