Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat Kaija Lankia ja Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kun on eellise illa viettänt seurakuntatalol kirkkokuoro harjoituksis ei olekaa iha helppo loikka siirtyä seuraavan iltan/yön fanittammaa hevymetallii, vaa niinpä tuos pääs käymää. Sote -taksi toi Lemi koulukeskukse pihhaa, ja siin tavattii myö neljä hiuka iäkkäämpää Stam1na-ihhailijjaa.
Eukko sai lippusa, ja narikkalappukkii tupsaht vaa taskuu, ja siit olkii jo keltaliivine ovimies neuvvomas, et ois rollaimmeisel jokkuu turvalline paikka salis… Olikii iha er meininki ko mussiikkijuhliin aikan, nyt näk, et sali ol tovellakkii liikuntasali. penkit ol nostettu seinil, ja koripallotelineet ym. näkösällä, ja essiintymislava kaikkine valoinee ja muine vempaiminnee ol er seinäl ko enne..
Ei olt kukka-asetelmii tms., ja myö puikahettii sinne turva-alueel. Tillaisuus ol ikärajato ja päihteetö, ja niipä siel ol paljo iha pienii lapsii kuulosuojaimet päässää, ja kaikkei pieni tais olla Tapio ja Anni muutama viiko ikäne poika, jonka salinkii puolel ainakii kerra näi äitisä sylis.
Eukko tais olla vanhimmast pääst, ellei sit aiva vanhi, ko kahvijonoskii sanotti, et ois pitänt saaha kuva täst pienokaisest ja miust… ääripäist.
Lämppärin siel ol Kasvoton, miul aika tuntemato porukka, mut kyl hyökii ol soittanneet ja tukkaa rytmikkääst heiluttaneet jo kuustoist vuot, ja yht lemiläisii olvat ko pääessiintyjätkii. Jote nyt harjottelliit varmast jo ommii kolmekymppissii.
Mie koiti ottaa kuvvii, mut enimmäksee ne tul ees olevii niskoist, ja pienimpiin poikain issäisä sylist pienin nyrkein soittajil tahtii antavist.
Valot ja savutha ne on metallisepil ain olleet tärkiät, ahjot on hehkunneet, ja taottavat sihahelleet ja savunneet joka pajas, jote hyvi metalline tunnelma tul jo täst lämmittelyst.
Mei porukal ol vaalepunassii korvatulppii, mut vast koton eukko huomas,jot omat ol viel taskus, tukka korvallisil tais olla jonniilaine äänesuojati, ainakkaa sanoist en saant selvää, ja mietikii koko aja, et mite mie soveltaisi tään illa oppii kirkkokuoro nuottiloihi…
Kahvil ko mäntii enne puhheit ja pääessiintyjjää, ni aika moni tuttuki tul vastaa, jokkuu sano, jot tääl hää nyt ei kyl enstemmäiseks aatelt miuta näkeväsä, mut jokkuu sit taas lausaht ilosest jot ”onha tääl näköjää vanhoikii immeisii” – no,minnuu hää katto, mut olha mei koko seurue kyl harmaapäit… vespullot tais tehä yht hyvi kauppasa ko kahvi ja mokkapalatkii, ja sit tulkii jo kiire kuuntelemmaa,mitä kunnajohtaja Arto Ylösel ol juhlakansal kerrottavaa.
Kauniist hää puhu ja viimeseks pammautti sit sen yllätykse, kunta ol päättänt kotiseutu poijjaat palkita nimmeemäl koulukeskukse Stam1na- Areenaks, tää metalline nimilaatta tulloo näkyväl paikal sisätulo luokse!
Ai ku hieno juttu… ja siinhetkes eukko aattel, et pitäsköhä tuo omakii metalli tuol onkas nimetä vaik ”hyvähyrdeks”. Sellast ykspuolist fanistust meil on näät olt siit viimesest Atlantiksest ast. Jostai syyst oli ostant se levy, mut eihä siin sanat hyvi erotu, ni ne ol kirjotettu siihe mukkaa.
Ja mie sai ko salama isku! Mite tämmöset rokkipojat laulaat maailmaa saastuttavist muovijätesaarist, joist kukka ei olt viel yhtää huolissaa! Ja meijä yhistys päätti antaa pojil Luonnoystävä-palkinno, eihä se olt ko kunniakirja, mut kuitekii. Mie sai käyvvä sen viemäs Antil nuore ihhailija kans, ja siit on miul vielkii kuva… Ja sen jälkee oon hyvil mielil seurant poikiin taipaletta.
Ni nyt ko poijjaat (aikamiehet) astuit laval, ni eikös vaa valtamere aallot huokunneet taustal, ja miul pala kurkus!
Ja silmii nous kuva siit metalli-sinfoniaorkesteri yhteisest konsertist, mis Hyrde laulo puku pääl,i ha ko kunnioittaaksee esityspaikkaa… ja taas mie nieleksi, ja eiks hää kerra olt mussiikkijuhliin suojelijakii… Koko porukka on jotekii sellast siistii raskast rokkii esittävvää porukkaa. Tosi lemiläisii…
Mahoto heil täyttýy olla tuo vyssiikkakkii, ko hyppiit laval ko kevveet kanit, ja mite ihmeel nuo niskat kestäät sitä hiuspehko pöllyttämist, mie en uslaltais ees sillee hittaast kokkeilla, varmast ois lääkärreissu ees…
Ja ylleisön ottaat nii mukavast huomioo, ja hyvvii juttuikii kuultii… niiko tää naiste vessa, ko siel ol muka Pete Parkkose kuva seinäl… ja Petel on vasemmas kainalos Stam1na.tatuointi… mut kuvas Pete ol nostant väärää kättä kaataissaa päällee vetää, nii jot vattalihakset kiils…. mut tatuointi ei näkynt. – Laittasinkoha mie vessa seinäl tuo vuosiintakase kuva,jos mie ite oon Anti kainalos, en sentää tatuointin, vaa irtonaisen vaa…
Täytyy sannoo, et ne välkkyvät valot iha pikkuse välkkyyt liikaa hittaal vanhal immeisel, mut muute jyttäävvä mussiikki soppii hyvi jalkapohjii, ja kyl sitä muutekii tekis miel hiuka heilahella, mut tyyvvyi kattelemmaa niit lapsosii, ja ko kottii vievä taksi ol sanont, et lähtöaika ei oo nii nuuka, ni viivyi kuitekii nii pitkää ko kehtasi.
Hyvi nukutti ko vähä enne puoltyötä peito alle käin, enkä aamusel ennää yhtää harmitelt sitä, ette ehi kettää koskaa haastattelemmaa, omalt hyvähyrdelt vaa kyseli ja tutkaili aamukahvi aikaa mite mahto implantti illan hytkyttelyst ol toipunt, ei oo kuulema hättää, jote sen pitunen se.