Lemiläisen Ville K. Taipaleen uuden runokokoelman teema on tekoäly. Runot ovat kuitenkin hänen itsensä luomia ajatuksineen ja vivahteineen, muistuttaa runoilija kirjan ensivuilla.
Teoksen nimi Merenneitosingulariteetti muistuttaa vuosi sitten ilmestyneestä Taipaleen esikoisteoksesta Merenneito nyrjäyttää nilkkansa. Miksi edelleen tämä taruhahmo?
– Merenneito on satua, sitä helpompi lähestyä kuin ihmistä, Taipale sanoo.
Uutuusteoksen ensimmäisessä, kirjalle nimen antaneessa runossa merenneito menettää pelin tekoälyn kanssa:
Merenneito koodaa kohtalonsa/ ehtii ensimmäisenä/ päästää kehityksen/ irti kontrollista.
Vaikutukset leviävät/ perusteellisesti ja odottamatta/ systemaattisesti/ koko ekosysteemiin.
Singulariteetti on fysiikan ja matematiikan termi. Tekoälyn yhteydessä se tarkoittaa hetkeä, jolloin tämä alkaa kehittää itseään niin nopeasti, että ihminen ei pysty ymmärtämään tai hallitsemaan sitä. Rajan ylittymisen jälkeen maailma muuttuu arvaamattomaksi.
Nimiruno päättyykin näin:
Ihmiskunnalle kokemuksen neuvo/ on kirkkain,/ mutta aina myöhässä.
Runoissaan Taipale käsittelee tätä uhkaa, jonka hurjaa vauhtia yleistyvä tekoäly ihmisten elämään ja yhteiskuntaan tuo. Hän arvelee, että on ensimmäinen runoilija, joka niin tekee.
– Minulle runot ovat pohdinnan kieli, ja niiden kautta myös lukija voi alkaa ajatella itseään, omaa suhdettaan tekoälyyn, hän sanoo.
Keskustelu tekoälystä on Taipaleen mukaan ollut teknispainotteista, sen vaikutuksia esimerkiksi kulttuuriin ja kirjallisuuteen ei ole suuremmin pohdittu. Tekoälyllä pystytään luomaan kenen tahansa kirjailijan teoksista kielimalleja ja luomaan niiden pohjalta uusia teoksia ilman kirjailijan myötävaikutusta.
Ville Taipale käyttää itse tekoälyä apunaan sekä leipätyössään että vapaa-aikanaan ja uskoo sen tuovan paljon hyvääkin haittapuolten ja uhkien ohella. Tekoälyn tunkeutuminen kaikkeen ihimilliseen elämään askarruttaa kuitenkin häntä suuresti – se, että omille valinnoille ei jää tilaa, eikä niille ja omalle ajattelulle edes tarvetta.
– Ihmisen pääkoppa joutuu kilpailemaan isojen konehuoneiden ja datakeskusten kanssa, hän kuvaa.
Merenneitosingulariteetti on 110-sivuinen runoteos. Se jakautuu kahteen osaan: ensimmäiset 55 sivua hän runoilee algoritmisessa ulottuvuudessa uhka- ja kauhukuvineen, toinen puolikas pitäytyy kehollisessa maailmassa, ihmisen tunteissa ja kokemuksissa sellaisina kuin me olemme ne tottuneet tuntemaan.
Niissä runoissa tunnetaan rakkautta ja halua, erotaan ja surraan – kuollaankin:
Pelko/ etukäteen maksettu vero kuolemalle
Älä korjaa nyt/ kaikki on vielä kesken
Ja näetkö/ maksan ajallaan,/ aina ja kuuliaisesti
Ville K. Taipaleen Merenneitosingulariteetti on jo myynnissä verkkokirjakaupoissa, myös kustantaja Aviadorin nettimyymälässä. Runoilija itse myy kirjaa suoramyyntinä.
Perjantaina elokuun 29. päivänä Lemin kirjastossa pidetään kirjan julkistamitilaisuus.