Ihan vahingossa huomasi netistä. että koululaiset tarjoavat satuisan hetken Europaeuksen koululla maanantai-iltana, ja ensimmäinen tikkienpoiston jälkeinen kulttuuririento oli lyöty lukkoon.
Aikamoinen hulina kuuluikin jo ulko-ovelle asti, ja erilaiset satuhahmot juoksentelivat kahvia nauttivan yleisön joukossa. Koulu oli koristeltu jo kevätjuhlia varten, ikkunat sydämin ja keinuvin pupujussein,
ja ruokalan puollella oli oikeitten herkkujen lisäksi tällaisia ikiherkkuja, mistäliemassasta valmistettuja.
Oikea porkkanakakku maistui kahvin kanssa, ja pienen hetken sai jutella pitkästä aikaa tavattujen tuttujen kanssa ,kunnes alettiin siirtyä auditoriaan. Opettaja Päivi Tiainen pahoitteli, kun ei ollut kysytty lupaa lasten kuvaamiseen, ja sovittiin, että otetaan kuvat vasta esityksen jälkeen. Penkit täyttyivät aivan ylös asti!
Peter Pan -tarinahan on meille kaikille tuttu, ja teatterikerhon ohjaaja Heidi Haiko oli lasten ja vanhempien kanssa saanut siitä aikaa vauhdikkaan sadun Hyvän ja Pahan yhteenotosta.– Vanhemmat olivat lähdössä illanviettoon, ja Leena oli tullut ”vahtimaan” lapsia, joitten nukkuma-aika oli lähellä. Musiikkiakin kuultiin… oikeasti joku esiintyjistä siirtyi välillä pianon ääreen, ja kuultiin nukkuma-laulu ”Joka ilta, kun lamppu sammuu…” Kiltisti lapset nukahtivat.. vai nukahtivatko? Lystiäkin pidettiin ja Helikeiju siroine siipineen puhalteli taikapölyä… ja lapset oppivat lentämään!
Mainioita hahmoja oli luotu, kapteeni Koukku oli todella koukkukätinen, ja hänen apulaisellaan oli mahtava maha, merenneidot keinahtelivat aaltojen tahtiin ja Heli-keijukin lauloi ja soitti. Jossain välissä Leena-parka joutui nukutetuksi ja häntä pyöritettiin pitkin näyttämöä… Vihreä krokotiili oli upea; ihmettelin miten se oikein näkee naamarinsa takaa, mutta sain ihan itse kokeilla tätä kotona tehtyä naamiota, hyvin sieltä näki, mutta oli tuossa pitänyt konstia käyttää suunnittelussa!
Taistelukohtaukset olivat vallan mahtavia, siinä tanner tömisi ja miekat heiluivat, ja Helikeijun taikapölyä tarvittiin paljon, paljon ennen onnellista loppua. Ja olihan se ihanaa, että isätön-äiditön Peter-Pan tuli hellästi peiteltyä hänkin, jota kukaan ei koskaan ollut peittänyt…Hieno esitys, hieno tarina. Toivottavasti kuuluvuus ylti viimeisellekin riville, kuiskaajaa ei taidettu tarvita, en ainakaan huomannut. Hieno teatterikerhon suoritus!
Taikapölyä siivottiin ahkerasti lattialta pois – turhaan. Sitä lähti satuna mukaan kengänpohjissa ja Mäntyperän eukon rollaattorin renkaissa, taisipa sotetaksikin saada sadusta osansa… sen pituinen se!