Siirry suoraan sisältöön

Näyttelyitä nähtävissä vielä

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Tapahtumien runsaus tuntuu jo uuvuttavalta, mutta vielä kannattaa pinnistellä. Hiukan harmittaa syrjäkyläläistä varsinkin kirjastojen ihmeelliset aukioloajat. Ellei ole vakituinen kirjaston käyttäjä ja  omatoimi-ihminen, on oltava hyvin tarkka aikojen kanssa.

Mäntyperän eukko kävi kahteen kertaan esim. Taipalsaaren kirjastoon pyrkimässä, suullisiin aukioloaikoihin luottaen. Onneksi toisella kertaa tärppäsi. Siellä on esillä Eero Korholan valokuvia ja videoita, joita kyllä kannattaa käydä katsomassa. Harva pääsee muuten ”livenä” iskemään silmää lähietäisyydellä norpan kanssa ja ihmettelemään pyöreän, pullean sulavaa liukumista kiveltä veteen.   

Kauniita luontokuvatauluja on pitkä seinällinen, ja toinen niitä tuttuja pikkuisia ,joissa on uppopuusta itsetehdyt kehykset. Hauska keksintö on kolmiosainen kollaasitaulu, johon voi pistellä nuppineuloilla vaikka viimeisimmät reissukuvat näytille.

Samassa paikassa voi ihmetellä myös Heljä Olkkosen näppärien sormien työn tuloksia, aikuisten naisten nukkekotileikkejä. On uskomatonta miten ihania pikku koteja hän on rakentanut, siellä on tuoreet pullat pöydällä, ja aidot pikkuruiset juhlaporsliinit pyhäliinalle kauniisti katettu. Vanhan television sisään on rakennettu vihkiäiset kirkossa, ja näin upea leipurikin sieltä löytyy – melkein tuntee tuoreen leivän tuoksun.

Olkkolan hovin pitkien portaitten päässä on esillä Jussi Tikkasen runsasta pilapiirrossarjaa. Kansioitakin on selattavaksi, osassa on samoja kuvia kuin seinilläkin, aitoja lehtikuviakin – Yhteissanomissa ja Etelä-Saimaassa julkaistuja. Poliittinen lähihistoria avautuu niissä mainiosti.

Seinällä on myös muutamia muotokuvapiirroksia, joista varsinkin Airi Tikkanen niin tutusti hymyilee katsojalle. Elämäntyö-näyttely kannattaa kiivetä katsomaan huonojalkaisenkin, portaissa saa sekä kunto-että tasapainoiluharjoitusta koko päivän tarpeen. 

Savitaipaleella näyttelyt eivät toki tähänkään lopu, Gellariassa jatkuu vielä hyvin monimuotoinen näyttely, monen tutun tekijän taidon näytettä, ja kirjastossa Harri Siitosen keramiikkatöitä. Voi olla, ettei kaikkiin ehdi millään, mutta kannattaa toki yrittää. Hakamäelle kannattaa myös kuntoilla, eikä käsityöasemaakaan voi unohtaa…

Joskus voi toki ajella hiukan kauemmaskin, eräänä päivänä Mäntyperän eukko oli joutua museoon, onneksi kuitenkin pääsi vain käymään Saimaan kanava-museossa. Siellä (Sulkuvartijankatu 15, Lappeenranta) olisi voinut viipyä vaikka viikon! Miten ihana vanha kartano, ja miten hienosti kerrottu kolmesti rakennetun kanavan historia

Siellä sai herraskaisesti juoda kahvia  valtavien ja upeiden taulujen ja lamppujen, kaakeliuunien  ja tunnelman tuoksussa. Huonekalut eivät olleet mitään ikeanitsekoottavia, vaa ammattilaisten upeita todella taivasti ja kestäviksi tehtyjä. Kirjahyllyt olisivat kestäneet painavaakin tekstiä, ja sinne tänne oli laitettu rakentamisesta kertovaa esittelyä.

Lonkkaleikkauksesta toipuvalle eukolle jäi erityisesti mieleen entisajan sukeltajan puku lyijykenkineen.. lyijyjä lisättiin sen mukaan miten syvälle piti sukeltaa, ja rannalla pari kaveria sitten pumppasi ilmaa pallomaiseen kypärään!  Eukko saattoi hyvin orientoitua sukeltajan hitaaseen liikehdintään….

Ja se puutarha sitten! Miten mahtavia puita, ja miten hienoja istutuksia! Jo pihan ”liikenneympyrä ” tavallisine kasveineen osoitti, miten hyvällä suunnittelulla saadaan näyttävyyttä – vaikka verikurjenpolvi keskellä oli jo kukkinut, loistivat keltainen syyskaunosilmä (?) ja kirjokuunlilja upeina!

Erityisesti ihastutti juuri se, että istutuksissa oli paljon ihan tavallisia pihakasveja, jopa ukkomansikkaa! – se tosin oli aika pientä ja vaivaista verrattuna eukon kasvustoon, josta saa oikein satoakin, helkanpunaisia, parhaimmillaan peukalonpään kokoisia makeita muotopuolia marjoja! Kasvilista oli mukava saada mukaan – olisipa ollut enemmän aikaa ja voimia puutarhaa kiertää ja ihmetellä valtavia puita ja tammentaimien määrää! 

Kesä on aivan liian lyhyt kaiken ihanan ja kauniin näkemiseen, mutta yrittää kyllä kannattaa. Ja seuraavaksihan keskitymme Lemin musiikkijuhliin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *