Mäntyperän eukko

Kumitassuin tarhaan – Mäntyperän kuulumisia

14.6.2021

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Mäntyperällä on kukkinut – ellei nyt ihan romantiikka, niin ainakin hyvin kaunis ystävyys. Harmin iloksi pihapiiriin ilmestyi komea katti, herrasmiehen tapainen.

Joka ilta se kävi siistimässä Harmin kupeista jämät pois, ihastui varsin kovasti maitoonkin. Pienen pihakuusen alla makaili ja odotteli Harmia ulos. Jossain vaiheessa Harmi alkoi tehdä tuttavuutta, huomasin niiden makaavan varjossa parin metrin turvaetäisyydellä, ja sitten eräänä päivänä alkoi suukottelu.

Kun Harmi tuli ulos, kosiskelija venytteleiksi ja harppoi rauhallisesti kohti, ja Mäntyperäm eukon neitokainen kipaisi vastaan ja, toden totta, suukko siinä vaihdettiin! Mitään tuon vakavampaa kanssakäymistä en nähnyt, ehkäpä herra oli sen verran sivistystä oppinut, ettei sitä kaikkien silmille lempeä näytetty…

Koko ajan laitoin nuorukaisesta kuvia nettiin, ihan ilman lupaa, ja kyselin kuka kaipais komistusta.Ei kukaan! Facebookissa kuvaa jaettiin ympäri Etelä-Suomea, vaan ei löydy omistajaa.

Nyt alkoi kuulua kummia, Harmin hyväkäytöksinen sulhasmies käykin räyhäämässä naapurissa, repii kilpailijoilta silmät päästä! jaaha, tässä onkin taas yksi tuollainen liukaslasse, lirkuttelee kun on tarvis, ja tappelee tarvittaessa!

Kukaan ei vieläkään kaivannut sitä, ja naapurin emännän kanssa laitettiin loukku pyytämään miekkosen kulkureitille… Ei sinne ihan äkkiä asiaa tullut,mutta sitten sinne kuivuneet muikut taisivat kuitenkin kiinnostaa, ja naps!

Iltasella sääli voitti, sillä hirmuinen hyttysparvi oli loukussa kissaa kiusaamassa, ja Mäntyperän eukko heitti hyttysverkon loukun päälle, ja vei tuoreen muikun sekä kupillisen maitoa vangitulle, sillä Tassutarha vastaisi vasta aamulla (kuulema joka päivä klo 8-18).

Aamulla aikaisin kipaisin katsomaan sulhasmiestä – se oli repinyt hyttysverkkoa loukkuun, ihmettelin miksi. Vessatarve ainakin oli hoitunut, kupit tyhjät.

Lopulta, monen monen rauhottelukeskustelun jälkeen kisuliini makaili kaikessa rauhassa, ja pihaan ajoi harmaa pakettiauto. Reipas nuori nainen esitteli itsensä, Terhi Tuuva! Kappas, hän sattui olemaan Tuuvan Tapsan (Heitlahen poikein porukassa kitaraa soittaneen pelimannin ) tyttären tytär.

Kylläpä kävi näppärästi säikkyneen kissan kuljetuskoppaan laitto, mutta en minä sieltä kyllä poseerauskuvaa saanut, villisti pyörähteli pienessä pirtissään poika.

Tassutarhaa Lemillä (Salmentie 306) pitävä terhi Tuuva on aikaisemmin työskennellyt klinikkaeläinhoitajana Lappeenrannassa, ja nyt pyörittää sitten omaa yritystä.

Ssopimuksen mukaan hän hoitaa löytöeläimet Lappeenrannan, Lemin, Taipalsaaren, Savitaipaleen ja Luumäen alueella, ja kunnat maksavat hänelle palkan.

Kysyin, mitä kesävieraalleni nyt tapahtuu. Ensin on 15 päivän odotteluaika, kuva laitetaan nettiin ja toivotaan, että omistaja löytyy. Tänä aikana ei vielä mennä eläinlääkäriin, ellei ole jotain akuuttia vaivaa. Sitten tarkastetaan sirut ja kaikinpuolinen kunto, elänlääkäri tutkii, kissa leikataan ja madotetaan ja sille aletaan etsiä uutta kotia. Tassutarhan hoidetulla kissalla on alkuhinta 150 euroa. Mäntyperänkin vierailija pääsee siellä nyt hiukan isompaan häkkiin odottelemaan omistajaa.

Kysyin, miten paljon joudutaan lopettamaan kissoja, joille ei kotia löydy. Hyvätapaisille yleensä löytyy, mutta sairaita tai luonnevikaisia on viime vuonna jouduttu viemään piikille kahdeksan. Ja pieniä sairaita pentuja joskus myös vaan kuolee ihan itsestään.

Lupasin seurata tämän mukavan kisuliinin kohtaloa, ja todella toivon, että se pääsee hyvään omaan kotiin.

Tähän aikaan illasta Terhi Tuuva on jo kotonaan hoitamassa kahta pientä suomenhevosen varsaa, ja minä siivoan revittyä hyttysverkkoa. Verkkomytty todisti muuten kissaherran varsin siistiksi, se oli repimällään verkkosulpulla yrittänyt peittää aikamoista kakkaläjää! Siisti mies!