Savitaipaleen mieslaulajat kajauttivat komeasti
6.5.2025Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Perinteinen kevätkonsertti pidettiin toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina Savitaipaleen koulukeskuksen auditoriossa, jossa ensin tuntui, että kuivat kevätkelit ovat houkutelleet väkeä piha- ja puutarhatöihin, mutta huoli oli turha. Kuulijoita kertyi ihan mukavasti.
Musiikkihetki alkoi juontajana toimineen Robin Clarkin johdattellessa kuoron paikoilleen esittelemällä heidät ääni-aloittain, ensin saapuivat 1-tenorit, sitten kakkoset ja niin edelleen.
Konsta Jylhän keväisellä musiikilla aloitettiin, kuoronjohtaja Sisko Taalikainen, viulu, ja Heikki Hytti säestäjä/laulaja avasivat polun musiikilliselle matkalle, joka alkoi ruotsalaisella kansansävelmällä ”Kaunis kotimaan”
Kuolimo sai kehut seuraavaksi Juha Tapanaisen sanoin. Kielot eivät vielä kuki, mutta mullasta maan ne laulussa nousivat kuitenkin .
Äitejä muistettiin jo ennakkoon, kauniisti ja hellyttävästi isot pojat lauloivat ”Äidin syntymäpäivästä”,”Äideistä parhaimmalle”, Orvokkeja ojensivat äidille sekä vielä silmäkulmia kostuttavasti ”Äidin sydämestä”.
Tässä vaiheessa huomasin, että Taalikaisen suku oli hyvin edustettuna konsertissa, kun sekä juontaja että viulisti-pianisti.kuoronjohtaja, ja vielä monen laulun sovittajana Taisto Taalikainen…
Alkoi kahvitauko, jonka aikana kuultiin väliaikamusiikkina pianosäestyksellä Matti Heikkaa. Yksinlaulu oli todella yksin laulua, ja meni mielestäni hiukan hukkaan, ei siellä mahtavia kakkuja maistellessa, kuulumisia kertoillessa juuri kuullut, sen paremmin kuin nähnytkään laulajaa. auditorioonkin jäi vain muutama ihminen.
Kun laulut vielä olivat kovin kauniit, harmitti esiintyjän puolesta. Heikka lauloi vahvalla tenoriäänellään Sjöbergin ”Sävelet”, Tsaikovskin ”Romanssin” ja Falvon ”Kertokaa se hänelle”. Aplodit tulevat nyt tässä kirjaimin, eivätkä ne ole pienet!
No, sitä mahtavaa kakkua sitten syötiin. Joku tuumasi , että tämä menee nyt vähän ihmissyönniksi, kun kakun päällä komeili koko kuoro johtajineen, mutta täytyy sanoa, että yhtä maistuvaa oli kakku kuvineen kuin musiikki vielä herkuttelun jälkeenkin. Kahvituksen hoitivat näppärästi tapansa mukaan Kirkonseudun martat.
Konsertti jatkui Pergolesin ” Jospa oisit kaunokukka ”-laululla, ja Heinrich Wernerin ”Ruusu kankahalla ”, jota edellisen kerran mietin pitkään, kun sävel oli tuttu,mutta muuten outo… meni kauan ennenkuin muistin, että koulussa sitä laulettiin saksaksi, Röslein rot ..mukavahan noita oli sitten muistella niitäkin sanoja…
Sitten Heikki Hytti vaihtoi taas haitariin, sillä tangot, kolme kappaletta vaativat kyllä harmonikan terävyyttä tahtiin. Todella komeasti kajahtivat Monosen ”Satumaa”, Pedro de Puntan ”Muista minua” ja Kari Aavan ”Illan viimeinen tango”. Nämä tangot oli sovitettu sikermäksi, jossa haitari johdatti näppärästi sävelmästä toiseen, hieno idea. Konsertin viimeinen kappale veikin yleisön sitten valssinlumoihin, liitelimme ajatuksin Kesäillan valssia Merikannon sävelin jälleen puutarha- ym. kotihommiin Savitaipaleen ukkojen saattelemina.