Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Maisema lunta ja loskaa täynnä, sivutiet kierrettävässä ja kartettavassa kunnossa, muuttolinnut vielä harvassa, metsässä ääntelevät vain tikat – ja kuitenkin Lemin musiikkijuhlat toivat ”Ilon ja lohdun säveliä” pimeän painamiin mieliin Lemin kirkossa palmusunnuntaina

Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, baritoni Jussi Vänttinen toivotti kuulijakunnan tervetulleeksi tähän kevätkonserttiin, joka aloittaa juhlakauden tänä vuonna jo pääsiäisviikolla. Hän kertoi hiukan ohjelmasta ja valitteli, ettei kiipeilyssä loukkaantunutta Saara Särkimäkeä selloineen tänään kuullakaan, mutta selloa kuitenkin kun tilalle saatiin Antto Tunkkari. Vänttinen pyysi yleisöä vielä jäämään ohjelman jälkeen hetkeksi, ja lupasi silloin kertoa lisää kesän suunnitelmista.

Arioso kantaatista BWV 156. Sello on yksi lempisoittimistani, ja Antto Tunkkari osoittautui varsin ilmeikkääksi soittajaksi.

 Gerne will ich mich bequemen, mielelläni suostun minäkin – miten kaunis! Matteus-passio BWV 244. Varsinkin hiljaiset, nöyrät sävelet. Saksan kieli ei ole helpoimpia laulettavia, konsonantteja on paljon eivätkä ne luonnostaan soi kuten vokaalit, ihailen kovasti laulajaa joka onnistuu tekemään saksankielisestä sanoituksesta ”hellää”.Jussi Vänttinen lauloi Hannu Alasaarelan pianosäestyksellä.

On ihanaa, ettei ranskalaista sarjaa 2 c-molli BWV 813 ole sanoitettu. Tämänkin sarjan kuusi osaa saa elää ihan vapaasti kuunnellen vain musiikkia, mietiskellen ja makustellen omia tuntojaan. Mukavat juoksutukset toivat mieleen kevätpuroset, iloa ja perhosen leikkiä, arkoja,vaikeita kysymyksiä, jotka tuuli puhalsi ilmojen teille, oli krinolliineja, korkeita peruukkeja, keimailevia askelia ja pikkulapsia kävelyllä mummojen ja pappojen kanssa , loikkia yli kuralätäköiden…. mitähän tuosta sanoisi Johann Sebastian?

Seuraavaksi kuultiin vahva vaatimus, Jeesus on juuri vangittu,  ja laulaja pyytää, vaatii, käskee: ”Gebt mir meinen Jesum wieder!”, antakaa Jeesukseni takaisin minulle!  Silti jatkuu ristin tie, ”Komm, susses Kreuz”  – oi,miten raskas on tämä tie!  Sellon painavat väsyneet askeleet iskivät kuulijan rintaan, uupumuksen tunsi… ja toisen säkeistön suomennos on ihana, siinä auttamaan tullut sanoo  ”tule, suloinen risti, niin minä sanon, rakas Jeesus… anna se aina minulle, ja jos piinani joskus on liian raskas, auta Sinä minua kantamaan sitä.”

Soolosellosarja no.1 G-duuri BWV 1007 antoi upean näytteen Antto Tunkkarin taidoista.

Mielikuvitus pääsi jälleen vauhtiin, kun soittaja kiusasi, härnäsi, narrasi ja helli soitintaan, kuuden osan sarjassa oli jälleen ylä- ja alamäkeä, yritteliäisyyttä, leikittelyä, mietiskelyä, keijujen ja peikkojen leikkiä niityllä  (ohjelmalehtiseen olin kirjottanu  ”voi jösses, miten hienoa !”)

”Mache dich, mein Herze, rein, puhdistaudu, sydämeni” oli varsinainen laulajan taidonnäyte. Kun laulu vielä esitettiin alttaritaulun edessä, jossa on esillä juuri tämä hetki. Kaikessa suuressa surussa laulu on hyvin toiveikas ja rakastava, ja esitys oli niin tunteikas, että sieluun sattui. Varsinkin se kerta kun Vänttinen lauloi hiljaa rukoillen (viimeisen kerran?) ”Mache dich, mein Herze, rein, ich will Jesum selbst begraben…”, niin hiljaa, niin kauniisti, ja kuinka upeasti ”begraben” pitkine juoksutuksineen! Lapiollinen kerrallaan rakkain hauta syveni…

Viimeisenä kuultiin Pastorale F-duuri BWV 590, joka taisi saada moneen silmään kyyneleet. Olen monesti miettinyt Bachin musiikissa duuria. Miten hän saa duurin kuulumaan hiukan mollivoittoiselta, aina siinä on joku vivahde, tasapainotus tai joku, mitä en ymmärrä. Ehkä ei kannata ajatella, pelkästään kuunnella. Ja senkin huomasin, että sellon suurena ihailijana olin kokonaan unohtanut pianon!

Päätösmusiikissa se kuitenkin ansaitsi paikkansa, sitoi mukavasti yhteen tämän kolmen hengen upeasti luoman tunnelmallisen iltahetken, jota ikkunan takana oksalla keikkuva naakkakin näytti mielellään kuuntelevan.

Kukituksen jälkeen Jussi Vänttinen esitteli yleisölle uuden toiminnanjohtajan, Tuuli Hamarila-Theakstonin, joka on laulupedagogi Espoosta.

Ensi kesä aloitetaan yhteislaululla, 24.7, on särä- ja matkakonsertti. Kirkon remontin takia kaksi konserttia pidetään Savitaipaleen kirkossa, suomalaista oopperaa! Kansallisoopera vierailee Carmenin merkeissä, Marika Hölttä oopperan kummituksessa, Tapiolassa esitetään konserttidraamaa, Johanna Försti tuo kesään rokkia ym, eikä Laululavaakaan sovi unohtaa. Kesän odotuksiin siis, ja kiitos maistiaisista!

Juttua päivitetty 27.3. kello 8.43: korjattu virhe Johanna Förstin sukunimessä.