Kaija

Antti ja Paavo Okko kertovat kirjoituksessaan lauantaina pidetyistä muisteluksista. Muisteleltavana olivat SVUL:n Suurkisat vuonna 1956.

Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Suurkisoihin vuonna 1956 osallistui Lemin Eskojen naisten, miesten sekä poikien voimistelujoukkueet. Voimistelijoita oli kaikkiaan 43. Joukkuetta johti tunnettu lemiläinen voimistelu- ja urheilumies Emil Tuuliainen.

Joukkueen nuorinkin voimistelija täytti viime vuonna jo 80 vuotta. Elossa on vielä 12 joukkueen jäsentä –– naisten ryhmästä kolme ja miesten ryhmästä kaksi sekä pojista seitsemän. Joukkoon kuuluva Oiva Nikunen oli mukana jo vuoden 1947 suurkisoissa. Voimistelijat ovat kokoontuneet muistelemaan kisoja aikaisemmin vuonna 2006 ja 2016. Alla on kuva vuoden 2016 tapaamisesta, johon osallistui 16 voimistelijaa.

Kuusi poikien ryhmään kuulunutta voimistelijaa kokoontui kesätorilla lauantaina 25.7. 2026 muistelem
70 vuoden takaisia tapahtumia. Joukko on luonnollisesti pienentynyt.

Juha Junnonen haastatteli ”poikia” Lemin kotiseuturadioon:
https://www.museosara.fi/files/26_suurkisat_osa_1.mp3
https://www.museosara.fi/files/26_suurkisat_osa_2.mp3

Vuosi 1956 oli Eskoille menestyksen vuosi. Mirja Hietamies toi viestikultaa Cortinan kisoista. Seura oli aikaisemminkin osallistunut aktiivisesti joukkuevoimisteluun ja menestynyt kilpavoimistelussakin. Suurkisoihin lähdettiin taas innolla mukaan. Naisten, miesten ja poikien joukkueet alkoivat harjoitella kisaohjelmaa talvella. Ainakin poikien osalta se tapahtui kunnantuvalla. Martti Saira, joka itse voimisteli miesten ryhmässä, johti harjoituksia. Ennen Suurkisoja osallistuttiin Etelä-Karjalan piirin näytökseen Kimpisen kentällä. Etelä-Karjalan piiristä osallistui 30 seuraa, mm. Savitaipaleen Urheilijat ja Taipalsaaren Veikot.

Helsingissä majoituttiin Käpylän kansakoululle. Harjoitukset pidettiin Pallokentällä. Filmiryhmä osui kuvaamaan meitä niin, että päästiin johonkin kisoista kertovaan ohjelmaan mukaan. Kisojen huipentumana ollut kisamarssi Mannerheimintietä pitkin ja voimistelunäytös Pallokentällä on kaikkien muistissa. Se osui sateiseen ja kylmään päivään, lämpötila sateessa ehkä 12–13 astetta.

Marssin käynnistymisen odottaminen näytösasuissa vesisateessa kauppatorilla oli tukalin vaihe. Marssiessa ja näytöksessä sai itsensä hiukan lämpiämään, ja sadekin alkoi hellittää. Poikien ohjelma päättyi kuperkeikkaan ja sen jälkeen mahdollisimman vauhdikkaaseen vapaaseen telmimiseen Nurmikentällä kuperkeikka meni paljon paremmin kuin harjoituksissa kunnantuvan lattialla. Suuressa joukossa voimisteleminen oli tietysti mahtava kokemus, poikia oli 4200.

Oli hienoa nähdä myös Olympiastadion, jossa olympialaiset oli pidetty vasta neljä vuotta sitten. Kisojen aikana järjestettyä Suomi–Ranska -yleisurheilumaaotteluakin päästiin Stadionille katsomaan. Oli meillä tietysti mahdollisuus tutustua myös Helsinkiin. Jotkut olivat ensimmäistä kertaa siellä. Linnanmäen vuoristorata oli vaikuttava kokemus, ja olihan siellä paljon muutakin.

Yhteisten muistojen ääreen oli kiva kokoontua, vaikka joukko on jo pienentynyt. Yhteisistä kokemuksista puhuminen todisti, että samoja on koettu. Jo kolmatta kertaa järjestetty tapaaminen todistaa, että Suurkisat oli meille vahva kokemus. Kertoo se siitäkin, että Lemin Eskot on ollut merkittävä toimija kotikunnassaan.

Muistelijoiden puolesta
Antti Okko ja Paavo Okko