Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Ylen suuri oli lintuharrastajien suru, kun Savitaipaleen kansalaisopisto päätti lopettaa Markku Paakkisen vuosikymmeniä vetämän lintukurssin. Raskaana tieto painoi mieltä pitkään, kun vielä surimme kurssin vetäjän siirtymistä taivaisten siivekkäiden joukkoon.
Vaan mistä lie lähtikään sitkeä ajatus, että mukavia retkiä pitää voida jatkaa. Onneksi vetäjäksi löytyi toinen Markku, tunnettu Mäntyharjussa asuva lintumies, Markku Loippo, jolle Savitaipale on toinen kotiseutu.
Jo viime vuonna porukka on tutusti tavannut vesitornin juurella, jossa on sitten päätetty mihin kannattaa tällä kertaa lähteä. Mäntyperän eukko oli jo luopunut omasta osuudestaan tähän retkeilyyn, kun kulkeminen on ollut lähes mahdotonta muutaman vuoden ajan, mutta nyt taisi….
Muutama viikko sitten eräs tornientaisto-ystävä suri, kun ei löytänyt kansalaisopiston ohjelmalehtisestä lintukurssia, mutta riemastui vallan, kun kerroin, että kyllä se jatkuu, mutta omin voimin uudella Markulla….
Jopa tuli itsellekin viesti: ”Tavataanko aamulla tornilla?”. Mikäpä siinä, oltiin kaverin kanssa menossa kalamarkkinoille, mutta siinä menomatkalla todella poikkesin tornille. Olipa yllätys, miten suuri ja innokas joukko siellä oli lähtemässä, tällä kertaa Lavikanlahdelle, ensi kerralla kahden viikon päästä Kuolimon rantamaisemiin, Lepänkantoon. Tavataan aina kello 9.00 Savitaipaleen vesitornilla…
Ryhmäkuvasta taitaa puuttua Rauni Inkinen, joka on ollut mukana ihan ensimmäisestä tapaamisesta asti – siitä kun kansalaisopiston kurssi perustettiin Markku Paakkisen johdolla, taidettiin rakennella linnunpönttöjä ja yhdessä suunniteltiin mitä oikein kurssilta toivottiin. Meitä on vielä muutama mukana, mutta kun kolmekymppisiä kauan sitten vietettiin Kuolimon rannassa perustajajäseniä oli vielä aika monta…
Tässä kuvassa Rauni on vasemmalla. Siinä retkeä suunnitellessa harmaasiepot yllättivät meidät hyppelehtiessään vesitornin rakenteissa, vastauksen sai eukkokin kaverinsa ihmeellisestä kysymyksestä, johon itse ei ollut keksinyt.
Kuvassa on metsätien varressa valtava kuoppa, noin 40 senttiä syvä, jossa vieläkin kuhisi ampiaisia, ja kennon palasia oli ympäri tietä… Kaveri oli nähnyt siinä harmaan noin rastaan kokoisen linnun, jolla oli kirjavahko mahapuoli, ja pyrstön kärjessä noin sentin levyinen valkea raita… hetkeäkään epäröimättä Loipolta tuli vastaus: ”Nuori käki, hyvin tyypillistä toihua…”.
Ihan karhun kaivamaksi kuopaksi ei kuitenkaan arvellut, vaan asialla saattoi olla mäyrä… Myöhemmin eukkokin muisteli muuatta käkeä, sitä punaista naarasta, joka sontatunkiosta kaivoi pulleita valkeita toukkia, eikä juuri herkkupöytänsä äärestä malttanut kauemmas lähteä… Mukavia linturetkiä odotellessa Mäntyperän eukko kalenteriaan tässä katselee…