Tämä tiistai ja huominen keskiviikko ovat yhtä aikaa valoisinta ja pimeintä aikaa: päivällä kuunpimennys, tänä yönä on täysikuu ja huomenna talvipäivän seisaus. Huominen päivä on vuoden lyhyin, ja torstaina ollaankin jo hyvällä matkalla kohti kevättä.
Mutta mitenkään ei tänäistäkään päivää voinut pimeänä pitää. Sen minkä joulusiivouksiltaan ehti ulos vilkuilla, niin aurinko siellä yritti paistaa taivaanrannassa ja muistuttaa, että on olemassa vaikka yö niin pitkä onkin. Ja kuunpimennys meni ohi ihan huomaamatta.
Ja heti kohta auringonlaskun jälkeen alkoi kuu kuumottaa pyöreänä. Kuuhulluilla – kuten eukkomamma – on edessään huonouninen yö, mutta ei haittaa: jos uni ei tule silmään, voi asettua ikkunan ääreen ihailemaan talvimaisemaa.
Ja siinä kyllä on ihailemista riittänyt tänä aikaisena talvena. Ja kuinka mahtavia nämä pakkassäät, joiden ennustetaan jouluksi vain kiristyvän. Pakkanen sopii eukkomammalle.
Äskenkin piti saunasta jäähdytellessä hakata kantapäällä piha-altaan jää rikki ennen avantoon pulahtamista, ja heitellä sentin paksuiset jäälautat hankeen, että itse mahtui sekaan. Ja mikä autuus nousta sieltä kylmästä kylvystä pihasaunan lauteille lämmittelemään. Mitä kovempi pakkanen, sitä makeampi on löyly. Juhannussauna häviää joulusaunalle tässä suhteessa 16-0.
Iloisessa uskossa, että pakkaset jatkuvat yli joulun, ostin tänään kolme vaaleanpunaista hyasinttia, istutin ne hillopurkkeihin ja laitoin keittiön ikkunaruutujen väliin. Ovat luultavasti jo umpijäässä. Siellä ne tuovat joulua jäätyneinäkin, mutta jos suoja yllättää, rupsahtavat ne heti. Eli jatkukoon pakkanen pitkään.
Eukkomamma laittoi hyasintit pakkaseen.
Ilokseen eukkomamma luki lehdestä Lemin kunnanvaltuuston eilisiltaisia puheita ja päätöksiä. Näyttäisi siltä, että syksyn kylmä ja ikävä aika on nyt ohitse ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Toivottavasti kestää yli joulun ja uuden vuodenkin – puolin ja toisin.