Siirry suoraan sisältöön

Peltohiiren paluu

Eukkomamma oli talvella varma, että ei enää näe ulos pakkaseen häätämäänsä peltohiirtä. Mutta toisin kävi…

... torstaiaamuna terassille ilmestyi tuttu olento.

Tai jos aivan tarkkoja ja rehellisiä ollaan, ei eukkomamma tunne peltohiirtä eroon toisesta, eikä siksi voi tietää, onko tämä lintulaudalta tippuneita auringonkukansiemeniä ahmiva hiirulainen SE peltohiiri, joka talvella asusti uunin takana ja kiipesi sohvalla maanneen isännän paidan alle, vai joku sen kaveri.

Sillä myöhemmin talvella – pari viikkoa häädön jälkeen – olohuoneen matolle ilmestyi kuollut peltohiiri, jolloin eukkomamma oli varma, että kissa oli tehnyt lopun juuri SIITÄ peltohiirestä. Ei vain uskaltanut sanoa asiasta kovin monelle, kun ensiksikin peltohiiri on rauhoitettu eläin, ja toisekseen nuorempi polvi, joka oli nimennyt ”lemmikin” Jyrsikseksi, olisi voinut murtaa sydämensä.

Vaan nyt eukkomamma on varma, että juuri Jyrsis siivoaa terassia lintujen sotkuista ja se saalis oli joku ihan vieras. Kovin kesyltä ja häiriintymättömältä tämä vierailija ainakin tuntui, antoi kuvata itseään ikkunan läpi useampaankin otteeseen.

Kaikessa rauhassa saa eukkomammalta olla, kunhan on pihalla eikä astu kynnyksen yli. Onneksi aurinko jo lämmittää ja ulkona on ihan mukava olla, kun ruokaakin löytyy. Toivottavasti kissakin löytää muuta ruokaa ja ymmärtäisi, että peltohiiri on luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu eläin.

Kun eukkomamma lueskeli kirkonkylän kaavoitukseen liittyviä ympäristöselvityksiä, pani hän merkille, että nisäkkäitä ei maastoista oltu etsitty liito-oravaa lukuun ottamatta. Eli peltohiiri oli jäänyt kokonaan ulkopuolelle.

Ihmekös sitten, että nykyiseltä asemakaava-alueelta ei löydetty juurikaan merkittäviä luontoarvoja. Eukkomamman arkihavainnot ihan kotikulmilta lisäävät luetteloon peltohiiren, liito-oravan (päätön, kissan kantama poikanen rappusilla viime kesänä), kärpän  ja lepakon.

Viimemainituista on näköhavaintoja, kun ne syöksyvät räystään alle iltahämärissä, ja kuulohavaintoja, kun ne rapistelevat ullakolla. Eukkomamma on vain liian kömpelö kiipeämään ullakon luukusta tarkistaakseen, kuinka paljon niitä siellä asustaa

Eikö se olekin soma?

.

Avainsanat:

4 kommenttia artikkeliin “Peltohiiren paluu”

  1. markku peutere

    Juttu oli julkaistu ja päivittetty tiistaina 12.4 ja meillä luettu keskiviikona 13.4. Kiinnitin huomioni, että kuvatekstin mukaan hiiri ilmestyi torstaiaamuna, siis 14.4. Pääsiäisen alla hiiretkin ovat salaperäisiä.

  2. Niin, kyllä se oli edellinen torstai, 7.4. Mutta uutta kertaa en ole onnistunutkaan sitä näkemään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *