Kevät on parasta patikka-aikaa. Äitienpäivä Repoveden kansallispuistossa on elämys – varsinkin tällaisena aurinkoisena päivänä.
Äitienpäivän aamu Repoveden kansallispuistossa näytti tältä.
Keväällä lumien sulettua ja hyttysten vielä uinuessa metsässä on helppo kulkea. Kun kevätsateitakaan ei ole ollut, maasto on kuivaa ja turvallista myös kallioisilla osuuksilla. Ja päivässä riittää pituutta pitemmällekin lenkille.
Mutta jo lyhyt lenkki on ajamisen vaivan väärti. Alle kahdessa tunnissa Lemiltä on kansallispuiston porteilla, ja jos jaksaa vähän pitemmälle, pääsee pohjoiselle sisäänkäynnille, mistä kulkijoita on vähemmän ja aitoa luonnonrauhaa enemmän. Suurten järvenselkien sijaan tarjolla on pieniä metsälampia; jylhyyttä maisemaan tuovat sielläkin jyrkät ja korkeat kalliot.
Matka ei ole pitkä Pietaristakaan: parkkipaikalla oli jo illansuussa kolme venäläisrekisterissä olevaa autoa, ja illan hämärtyessä tuli kaksi lisää. Niistä purkautui lapsiperheitä telttoineen, makuupusseineen ja nyssäköineen. Aamulla muutaman sadan metrin päässä olevalla laavulla oli monta telttaa pystyssä.
Suomalaisia autoja ja yöpyjiä näkyi vähemmän. Mutta varmasti kevään edetessä suomalaisetkin löytävät kansallispuiston polut, laavut ja nuotiopaikat, joita on rakennettu jatkuvasti lisää.
Kun kulkijoita on vielä vähän, mahtuu nuotiopaikan penkille pitkälleen ihailemaan taivasta ja männynlatvoja.