Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Jo monena vuonna seutukunnan sähkölinjoilla ovat pörränneet helikopterit jotka tekevät tarkkaakin tarkempaa raivaustyötä. Tänä kesänä taivaalle ilmestyi keltainen kopteri.
Joku kertoili, että on vaikea kommunikoida, kun kuski on ruotsalainen. Monta kertaa näin kopterin linjojen päällä, ja toivoin tapaavani ajajan. Ja jopa tärppäsi. Heituinlahden kentällä makasi tauolla puolen kentän mittaisena raivauskopteri, monen moneta sirkkelinterää pitkänä letkana lepäämässä trailerinpäällä, ja pitkääkin pitempi varsi maassa.
Siinä sahan kuntoa tarkasteli mekaanikon lisäksi itse sahuri, mustassa takissa, jonka selässä on firman logo.
”Only english!” vastasi John Berntsson hyvään päivään, ja haparoiviin kysymyksiini vastaili näin. Kertoi oppineensa homman aikanaan vanhemmalta mieheltä, ja opettavansa nyt itse työ ohessa nuorempia.
Työkeikat ovat yleensä noin parin viikon mittaisia, jonka jälkeen hän lähtee kotiin viikon-kahden lomalle, ja tulee sitten taas takaisin. Perhettä ei ole, ja hankalaa se tämän työn kanssa olisikin.
Vaikka kahvitauko painoi päälle, kuvaan hän kuitenkin tuli mielellään, toinen kuva tuli ihan pilotin kainalossa mukana kulkevan Lappeenrannan Energian miehen ottamana. Heidän tehtävänsä raivauksessa on pudonneitten oksien poistaminen langoilta ja teiltä, sekä kaikinpuolinen muukin huolto homma. Monessa paikassa kielitaitoinen sähkömies toimii myös tulkkina.
Kaverikuvassa helikopterisahurin kanssa.
Seuraavan kerran tapasin porukan sunnuntaina, kahvitunnilla jälleen. Ihmeissäni kyselin, että tekevätkö tänäänkin töitä, ja niinpä tietysti. Työntekoa ei estä pieni sadekaan, mutta tuuliset säät ovat hankalia, silloin ei välttämättä voi tarkkaa työtä tehdä ollenkaan.
Suuret kentät ja tasaiset pellot ovat hyviä kopterin laskeutumispaikkoja, tankatakin pitää vajaan kahden tunnin välein.
Toivotaan täksi viikoksi hyviä säitä, sitten alkaakin taas ansaittu loma.