Toimittajanostalgiaa

Eukkomamma kävi viikonloppuna Helsingissä tapaamassa vanhoja tuttuja.

Tuttuina siis vanhoja, vaikka ei muuten mitenkään vanhoja. Koolla oli noin 120 henkeä, joita yhdistivät toimittajaopinnot, tarkemmin määritellen tiedotusopin opinnot Tampereen yliopistossa 1970-luvulla.

Toki kaikkia paikalle tulleita ei eukkomamma tuntenut silloinkaan, vaikka opinnot aloittikin kymmenluvun puolivälissä, mutta monen monta kuitenkin pääsi näkemään. Oli oikein mukava morjestaa hyviä kavereita, joiden näkemisestä oli saattanut kulua yli kolme vuosikymmentä.

Tunnelma oli kuin Tampereen ylioppilastalolla aikoinaan, vaikka lonkero olikin vaihtunut punaviiniin ja ruokapöydässä oli valkoiset liinat. Musiikki soi ja tanssilattia täyttyi ”omien” poikien esiintyessä. Kalevi Moilasen yhtye teki samalla kunniaa edesmenneelle nimihahmolleen, Länsi-Savossa vaikuttaneelle toimittajakollegalle.

Eukkomammakin esiintyi, tosin vain kuvissa harjoitustoimituksesta talvelta 1976. Huomatkaa komea slipoveri.

Kuvassa esiintymässä on Tapio Liinoja, joka opiskeli samaan aikaan toimittajatutkinnon puolella, eli oli meidän maisterilinjalaisten näkökulmasta ”niitä”. Häntä säesti oma poika.

Eukkomamma tapasi toistakymmentä samana syksynä opintonsa aloittanutta. Pitkälle ovat monet työelämässä ja elämässä päässeet, mutta sikäli kuin eukkomamma oikein ymmärsi, yksikään muu ei ole eukkomamma tai ukki.

Mutta opiskelijajuoruista Lemin juoruihin. Eukkomamma kuuli, että Vantaan kaupunki on saanut kaupaksi kesäsiirtolansa Kuhasensaaressa. Ostaja on Venäjältä.

Eli Lemi on ehkä saamassa venäläisen mökkikylän – tai sitten ei. Onhan samalla ostajalla kuulemma jo omakotitonttikin täällä kirkolla, mutta se on saanut rauhassa kasvaa pusikkoa.

Eukkomammalla ei ole mitään venäläisiä vastaan, hyviä naapureita ja mukavia ihmisiä nämä kaikki, jotka ovat tänne asettuneet. Osa vain kovin näkymättömiä.