Lauantaina oli pakko mennä jäälle. Liukuesteet vain kenkiin ja aikaista kevättä ihmettelemään.
Lahnajärven jää kiilteli lumettomana, Tawastinniemen kalliot paistattelivat aamuauringossa.
Liukuesteistä ja kävelysauvojen porkista oli paljon iloa todella liukkaalla, monin paikoin epätasaisella jäällä. Ilman niitä eukkomamman jäälenkki olisi jäänyt tekemättä.
Viikolla oli nuorempi polvi käynyt jäällä ilman piikkejäkin. Kuulemma olivat kehittäneet taapero-curlingin: pikkuisia saattoi pulkassa liu’uttaa kuin curling-kiveä konsanaan.
Lauantaina jäällä kiisivät luistelijat ja potkukelkkailijat. Pilkkijöitä oli yllättävän vähän, vaikka sää olisi ollut lajiin mitä mainioin.
Tätä kirjoitettaessa sunnuntaina illansuussa taivaalta tulee hiljalleen lunta. Jääkansi saa taas lumipeitteen, mutta suksikelejä ei eukkomamma uskalla enää odottaa. Talven hiihdot taitavat jäädä 12 kilometriin, mitkä hiihtokorttiin on nyt kirjattu.
Eukkomamma heitti talvella Kirjavaan kyselyn, odottavatko lukijat lumista pakkastalvea. Alkuun odottajia oli reilu enemmistö, mutta pian leudon talven odottajat ja realistiset pakkasen ystävät käänsivät tilanteen tasaväkiseksi.
Eukkomamma ei itse enää talvea odota, mutta veikkaa että kevätkään ei vielä ole tässä. Lumisateita ja pakkasia tullaan saamaan vielä huhtikuussakin. Eikä maaliskuukaan ole pelkästään auringonpaistetta – kuten tänään on huomattu.