Pää kolmantena jalkana

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Joku valitti, ettei mitään kuulumisia ole kerrottu näiltä nurkilta -jaa-a, mitenköhän siinä näin on päässyt käymään. Kuitenkin tuntuu, että Mäntyperän eukko on juossut todellakin pää kolmantena jalkana, eikä siltikään ole saanut mitään aikaan.

Seppo Vuokko (vas.) veti kasviretken Savitaipaleen Järvitaipaleessa.

Seppo Vuokko veti kasviretken Savitaipaleen Järvitaipaleessa.

Pottukin on osin maahan laittamatta, mutta taitaa ollakin viisainta. Jo nyt näet myyrät kaivavat käytäviään taimelta toiselle!
Mutta onhan sitä ollut monenmoista muutakin kuin puutarhahommaa.
Iloiset pihalaulajaisetkin pidettiin ihan pihalla ennakkoilmoituksen mukaan satoi tai paistoi. Eikä satanut. Ei ollut edes hyttysiä! Ei nähty villisikojakaan, ja ainoa Hirvikin oli haitarin kanssa säestämässä lauluja Eikan poppoon mukana!

pihalaulajar
Luonnonkukkien päivänä tehtiin luonnonsuojeluyhdistyksen retki Järvitaipaleen linnoitukseen.

kasviretki

Tälle Seppo Vuokon opastamalle retkelle kertyi paikan syrjäisyydestä huolimatta kolmisenkymmentä innokasta ihmistä, mutta vuoden teemakasvia , valkolehdokkia ei sieltä löytynyt. Monelle linnoitus oli ihan uusi kokemus, mutta entisiä rakennuksia oli mahdollisuus hahmottaa Ismo Hölsän mukanaan tuoman kartan avulla.

Linnoitusta oli myös joskus raivattu, valtavissa nuotioissa oli oksia ja muita roskia poltettu. Harmi, kun ei tullut sitten heti seurattua, nousiko tuhkasta mielenkiintoisia kasveja, jotka nyt ovat rehevään ruohikkoon tukehtuneet. Retken päätteeksi lähimökkiläinen Eira Rämä tarjosi pihapiirinsä makkaranpaistoon ja kahvin juontiin.
Kyllä se valkolehdokkikin löytyi, komea kukkiva yksilö, mutta aivan eri maisemista, Hämeenlinnan Ahvenistolta, jossa oltiin ajoja katsomassa.

ahvenisto

Vaikka tässä kuvassa nyt onkin rumasti heti lähdössä pyörähdelleitä autoja, joita hiljalleen hinaillaan pois radalta, niin koko ajan tämä eukko ajatteli, että olispa mahdollista pitää kasviretki Ahveniston metsiin ja rinteille. Sieltä löytyy kaikki metsä-, niitty- ja ketokasvit, aivan huikeat määrät sitä kissankäpälääkin…
Tuskin näistä kaikista selvittiin, kun piti kiirehtiä kokolle. Eikä mihinkään naapurimökille, vaan ihan Leville asti, perinteen mukaan. Kun oli satanut ja tuulikin oli kova, epäilytti syttyykö kokko ensinkään, mutta kun homma oli annettu entiseen malliin palokunnalle, niin kyllä syttyi, vielä tuulen alta, jotta näkemistä riitti pitkäksi aikaa.

kokko

Ja kun vieressä vartioi paloauto, jonka nimi on Esteri, niin mahdollinen tulen karkaaminenkin oli otettu huomioon.

esteri
Eikä sitä jääty niihinkään maisemiin pitkäksi aikaa. Tuli katseltua Norjan sumuiset merenrannat, valtavat tietyöt, varsinkin Skibottenin ja Kilpisjärven välillä, lumisia vuorenhuippuja oli paljon enemmän kuin ennen.

lumihuippu

Birtavarresta vuoristoon kiemurteleva pikkutie toppasi 40 senttiseen hankeen, joten Haltille menevälle polulle asti ei päässyt.

norjaHyttysiä ei ollut ensinkään -jotain hyvää siitä kylmyydestäkin on!
Mutta nyt tässä ollaan kotisilla, ja vanhaan tapaan yritetään katsella mihin nokkospuskaan sitä vähäisen tarmonsa ihan ensiksi hukkaisi. Onneksi oli niin kylmää täälläkin, että pihanurmikon lyhentäminen ei liene vielä tämän eikä huomisenkaan asia. Mutta hyttysiä ja mäkäräisiä näköjään kotinurkilla kyllä riittää!

1 kommentti artikkeliin “Pää kolmantena jalkana”

  1. Ei valkolehdokkia tarvitse lähteä katsomaan Hämeenlinnaan asti, Lemiltäkin löytyy ja aivan
    kirkonkylästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *