Eukkomamman piharisukossa kypsyvät jälleen vadelmat, ihan sellaiset aidot villit.
Uusi sato on kesäistä terveempää.
Ihan valtoimenaan eivät pihapuskat punoita, mutta sieltä täältä on eukkomamma saanut suuhunsa makoisia marjoja. Erikoista niissä on se, että marjat kypsyvät ensimmäisen kesän varsissa, kun vadelma tekee satonsa yleensä vasta toisen kesän tai sitä vanhempiin oksiin.
Niin pitkä on kesä ollut ja säältään vaihteleva, että siitä on riittänyt kahdeksi kesäksi vadelmien ohella monelle muullekin kasville. Perennoissakin näkyy uusintakukintaa. Toivottavasti kesä jatkuu edelleen – ainakin nyt loppuviikosta on ollut mitä lupaavinta sen suhteen.
Pitkä ja lämmin syksy on luvassa ainakin Lemin kunnan päättäjille, joilla pähkäiltävää riittää. Syksyn aikana olisi sen otettava kantaa kuntarakenneuudistukseen, tehtävä esitys, mihin suuntaan liitytään vai liitytäänkö ollenkaan.
Tiistaisen iltatilaisuuden perusteella tuntuu, että päättäjiä eivät nappaa mitkään tarjotuista vaihtoehdoista, eikä oikein innostaisi niitä pähkäilläkään. Mikä ei ole ihme, sillä päivänkohtaisempaakin miettimistä riittää.
Missä muodossa nostetaan Kuukanniemen koulu kiviraunioista ja mihin hintaan, ei ole helppo päätös tehtäväksi. Kallis joka tapauksessa.
Kouluratkaisu kiertyy kuntarakenneratkaisuun. Minkälainen koulu kannattaa rakentaa, jos muutaman vuoden päästä Uusi Lappeenranta päättääkin sen lakkauttaa? Nyt puretun koulun, sen uuden laajennusosan mukana haihtui miljoona euroa kuntalaisten rahaa. Kuinka monella miljoonalla nyt on varaa rakentaa ja luottaa, että koululle on myös käyttöä edes pariksi vuosikymmeneksi?
Mutta jos taajama ei pian saa uutta koulua, jotakuinkin turhaan kaivurit mylläävät kunnallistekniikkaa Kuukanniemen laajennusosalle. Kukapa haluaa ostaa tonttia ja rakentaa taloaan taajamaan, jolta puuttuu sydän?