Eukkomamman tätä kirjoittaessa kello on vartin yli yksitoista illalla. Kesäilta on vielä valoisa, ja lisävaloa antavat katulamput.
Tämä kuva on otettu jo tiistaina, puoli yhdentoista aikaan.
Tänään kun oli hieman selkeämpää kuin eilen, luulin jo, että lamput eivät sytykään. Mutta kyllä ne jo yhdentoista edellä ”valaisivat” maisemaa – kilpaa auringonlaskun kanssa.
Totta puhuen – ehkä katulamppujen polttamisessa voisi pitää taukoa ainakin juhannuksen yli. Kun näillä raiteilla ennen pärjättiin talvellakin ilman katuvalaistusta. Ja kun muita kulkijoita ei ole kuin kylän kissat – oma mukaan lukien.
Niin ja tietenkin lehtokotilot, jotka illan hämärtyessä alkavat laiduntaa nurmikolla. Niiden metsästyksessä – täytyy myöntää – katulampusta on hyötyä. Luohan se valokehän, jossa kotilot ovat näytillä kuin keskellä päivää – naamat hämmästyksestä ymmyrkäisenä, kun lamppu illalla syttyy. Näkevät niljaisen elämänsä viimeisen valon.