Vaikka ulkona tuuli tuiversi, Lemin 230-vuotiaassa kirkossa oli lämmintä ja lämmä tunne.
Piispa Seppo Häkkinen avusti seurakuntapastori Katariina Äijälää ehtoollisen jaossa.
Juhlasaarnassaan piispa Häkkinen kehotti ihmisiä käymään kirkossa. Uskon pidoissa ei ole etuoikeutettuja, vaan kaikki ovat tasavertaisia.
Messu päättyi ristisaattoon, jossa piispa asteli viimeisenä.
Seuraavaksi kirkosta poistui seurakunta – kirkkokahveille.
Juhlamessuun ja juhlaan otti osaa noin 280 henkeä.
Juhlassa paljastettiin Kaisa Vainikan suunnittelema seurakunnan logo tekstillä ”Lemi – sydämellinen seurakunta”. Martti Räty ja Kari Haiko saivat kiitokset puusepäntöistään, joille he ovat kirkkoa kohentaneet,
Lääninrovasti Ossi Hjerppe toi rovastikunnan ja Savitaipaleen seurakunnan tervehdyksen. Hjerppe luki otteita Lemillä syntyneen ja nuoruutensa eläneen Elli Hjerpen s. Kouvo murrepakinasta, jossa tämä kertoi kuinka ”Lemi kirkos o lämmä tunne”.
Kanttori Jonna Imeläinen ilahdutti lauluilla sijaisensa Kari Pettisen säestämänä.
4
Maakuntasuunnittelija Anu Talka piti juhlaesitelmän.
Talka kertoi Lemin seurakunnan synnystä ja lemiläisten taistelusta oman kirkon ja oman papin saamiseksi. Ensimmäisen, ilman lupaa vuonna 1670 valmisrtuneen kirkon poltti uutuuttaan yksi sen puuhamiehistä, Lauri Rouhiainen – Taipalsaaren kirkkoherran lesken ja kappalaisen yllyttämänä. Papittomasta kirkosta ilman jumalanpalveluksia olisi ollut seurakunnalle vain turhia kuluja, kun Taipalsaaren kirkon ja sen pappien ylläpitoon oli yhä velvoite.
Toinen kirkko nousi palaneen paikalle vuonna 1688. Se oli jo luvan kanssa rakennettu ja sai oman kappalaisen. Kirkko kävi kuitenkin pian pieneksi ja kun se oli huonokuntoinenkin, ei mennyt sataakaan vuotta, kun jo alettiin puuhata uutta kirkkoa entisen viereen.
Kolmannen kirkon rakensi savitaipalelainen Juhana Salonen apunaan 14 kirvesmiestä ja 30 Lemin taloista värvättyä apumiestä. Vuonna 1786 kirkko oli jo niin valmis, että rakentaja saattoi signeerata sen. Tuolloin sen sisustaminen oli kuitenkin vielä kesken, ja meni kymmenen vuotta, ennen kuin Salonen sai sisustuksen valmiiksi.
Sittemmin sitä on laajennettu ja entistetty, mutta aina alkuperäisessä hengessä. Sata vuotta sitten oli seurakunnalla suunnitelmat isommastakin uudistamisesta – mutta kirkon onneksi ne jäivät toteutumatta, Talka totesi.