Kolmas lenkki kauppiasketjuun

Kalle Kouvosta, 25, tuli huhtikuun ensimmäisenä päivänä kauppias. Hän seuraa tehtävässä pappaansa Paavo Kouvoa, 90, ja isäänsä Juha Kouvoa, 61.

Kalle, Juha ja Paavo Kouvo kertoivat Lemin Kirjavalle, kuinka heistä tuli kauppiaita.

Kalle, Juha ja Paavo Kouvo kertoivat Lemin Kirjavalle, kuinka heistä tuli kauppiaita.

Vuonna 1958 perustettu K-kauppa sai aprillipäivänä uuden isännän, kun Kalle Kouvo otti liikkeen pyörittämisen vastuulleen. Isänsä ja pappansa tavoin hän aloitti kauppiaan työt nuorena, 25-vuotiaana. Mutta olot, joissa kauppiasura alkoi, olivat kunkin kohdalla kovin erilaiset.

Paavo Kouvo

Paavo Kouvo

 

Paavo Kouvosta tuli kauppias helmikuun 2. päivänä vuonna 1958. 27 vuoden iästään huolimatta hänellä oli takanaan jo runsaasti liikealan kokemusta.

– 16-vuotiaana menin Pekarin kauppaan töihin. Armeijan jälkeen menin kauppakouluun. Kauppakoulun aikaan tein kesäisin tuurauksia niin Yhtymän konttorissa kuin eri myymälöissä, joiden myymälänhoitajia sijaistin. Kun kesälomat olivat vain kaksi viikkoa, ehdin kesässä nähdä monta myymälää, hän kertoo.

Kauppakoulun jälkeen Paavo Kouvo ehti hankkia kokemusta myös kunnan töistä kunnansihteeri Martti Sairan sijaisena.

– Sitten aukesi paikka urheiluliikkeen myyjänä Lappeenrannassa, hain sitä ja pääsin heti töihin.

Kunnes talvella 1958 hän perusti puolisonsa Anjan kanssa oman kaupan. Lemin kirkolla toimi tuolloin jo kaksi kauppaa: Osuuskauppa Yhtymä ja Pekarin kauppa. Mutta rako kolmennellekin löytyi – hyvin pieni rako, sanoo Paavo Kouvo.

Pieni oli kauppakin Kouvojen omakotitalossa Uimintiellä, ei 30 neliötäkään, mutta mahtui siihen myyntitiski,  jauholaarit ja kaikki tarvittavat. Ja kaikkea myytiin.

– Urheilutarvikkeita myin ensi alkuun, ja polkupyöriä ja mopoja. Mopokauppa kävi silloin vilkkaasti.

Kouvo oli alusta alkaen K-kauppa, Paavo Kouvo pian myös Keskon osakas.

Kaupan ohella Kouvot pyörittivät kesäkioskia, josta tuli kylälle tärkeä kohtaamispaikka tikkapeleineen.

Vuonna 1966 kauppa sai modernit tilat uudessa Osuuskassan (sittemmin Osuuspankin)  pankkitalossa. Kaupan viereen perustettiin kahvila. Neljää vuotta myöhemmin Kouvot alkoivat pitää kukkakauppaa ja hautauspalvelua Osuuspankin vanhassa pankkitalossa. 1970-luvulle tultaessa hankittiin lisäksi myymäläauto, jolla kauppapalveluja vietiin kylille.

Eri liikkeiden autot ajoivat melkein jonossa, sillä autoja oli myös Nikamaan, Nisosen ja kirkolle liikkeen avanneen Lensun kaupoilla.

Uusi muutto oli edessä vuonna 1982, kun kirkonkylän liikekeskus valmistui. Kauppa ja baari siirrettiin sinne Keskon omistamiin tiloihin. Kukkakauppa jäi edelleen tuttuun paikkaansa.

Toiminnan hajaannuttua eri puolille kirkonkylää uusi kauppa sai pian uuden kauppiaan. Vastuiden jako ja sukupolvenvaihdos teki tuollon 25-vuotiaasta Juha Kouvosta kauppiaan vuonna 1984.

Juha Kouvo

Juha Kouvo

 

– Lähtökohta ei ollut paras mahdollinen, sillä kauppa sijaitsi kirkonkylän laidalla, oikeastaan ulkopuolella. Vastapäätä lainehti viljapelto ja taajama alkoi vasta kirkon kiviaidan kulmalta, Juha Kouvo sanoo.

Pekarin kauppaa ei enää ollut, ja Yhtymäkin lopetti vuonna 1990. Lensun ja Kouvon kaupat jakoivat markkinoita Lemin tuolloin vielä hyvin pienessä kirkonkylässä.

Taajaman kasvun myötä myös kaupan liikevaihto kasvoi. Tussilla piirretty käyrä Juha Kouvon toimiston seinällä kertoo kaupan liikevaihdosta, joka on paria notkahdusta lukuunottamatta noussut jatkuvasti ylöspäin.

Viimeisin notkahdus tuli siinä vaiheessa, kun isojenkin kauppojen aukioloajat vapautuivat eikä pienillä myymälöillä ollut enää tätä etua. Mutta siitäkin yli päästiin.

– Viime vuoden lukema oli kuusinkertainen ensimmäiseen kauppiasvuoteeni verrattuna.

Myynnin myötä kaupan tilat ovat kasvaneet. Juha Kouvo on teettänyt kauppaan neljä laajennusta, joista viimeisen ihan äsken.

Baarin pito ulkoistettiin 1988  ja kauppa-auto jäi pois -90 luvun alussa.

1990-luvun tiukkoina vuosina Kesko tarvitsi rahaa. Juha Kouvo käytti tilanteen hyväkseen ja osti liikehuoneiston osakkeet itselleen. Sittemmin hän on hankkinut omistukseensa koko liikekeskuksen.

Kiinteistöbisnekselle on enemmän aikaa nyt, kun kauppiuus siirtyi seuravalle polvelle, Kalle Kouvolle.

Kalle Kouvo

Kalle Kouvo

 

Kalle Kouvon kauppiasura alkoi oloissa, joita kukaan ei olisi osannut ennustaa. Koronapandemia poikkeustiloineen laittoi monta asiaa uudelle mallille niin kokeneilla kuin kokemattomillakin kauppiailla.

– Monenlaista oli suunniteltu ja tilattu huhtikuun alkuun. Onneksi ehdimme sen kaiken perua. Kauppiaan vaihdosta juhlitaan sitten joskus myöhemmin, Kalle Kouvo sanoo.

Isänsä tavoin hänkin on kasvanut kauppiaaksi, ja oli valmis ottamaan vastuun heti, kun sitä hänelle tarjotaan.

– Intissä ja YK:n hommissa olin välillä, mutta muuten aina tässä kaupalla.

Kauppiaan saappaisiin astuminen oli kuitenkin iso askel.

– Tässä on nyt omat rahat kiinni. Työn määrä ja vastuut ovat kasvaneet.

Ja sitten vielä tämä korona.

– Asiakkaiden ostoskäyttäytyminen muuttui niin, että ensin piti mennä päivä kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu, nyt pystyy jo suunnittelemaan viikon eteenpäin.

Asiakkaat tulevat kauppaan aiempaa harvemmin mutta ostavat enemmän. Kaupan illansuuruuhka on laantunut, kun kaupassa käydään aiemmin päivällä.

Pääsiäinen oli erityisen haastava, kun ei ollut mihin verrata: Uudenmaan raja oli kiinni, ihmiset eivät päässeet mökeilleen.

– Rohkeasti kuitenkin tilasimme kaikkea, ja hyvin kauppa kävi. Hävikkiä ei juurikaan syntynyt, Kalle Kouvo kertoo.

Kauppiaan työviikot ja -päivät ovat pitkiä.

– Kyllä uni maittaa, kun kotiin pääsee.

 

 

 

 

1 kommentti artikkeliin “Kolmas lenkki kauppiasketjuun”

  1. Markku Nikunen

    Hyvä tarina! Tuli paljon muistoja mieleen, kuten että keskioluen vapautumisen jälkeen tuli käytyä usein kaljaa kittaamassa Kouvon baarissa!
    Jutussa mainittu Nisosen kauppa kotikulmillani taitaa sinnitellä – kuin ’luonnonlakia’ uhmaten – pystyssä vieläkin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *