Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Viime torstaina kahden vuoden tauon jälkeen Mäntyperällä laulettiin jälleen kauneimmat luontovirret. Seurakunnasta mukaan saatiin Tapio Kilpiä ja Aino Juntunen.
Päivä oli ollut kaunis ja aurinkoinen, joten penkit ulkona olivat odottamassa, kun ensimmäiset saapuivat kipin-kapin – rankkasateessa! Eli tupaseen oli jälleen tultava. 22 henkeä mahtui mukavasti tupaan, ja allekirjoittanut ovelta joukkoa katsoessaan tuumasi, että tästä saakin hyvän kuvan, kaikki näkyvät… ja kamera oli kahvinkeittimen vieressä valmiina. Siinä se oli valmiina vielä silloinkin, kun viimeiset perävalot pihasta hävisivät!
Mäntyperän eukko oli edellisenä iltana facebookista nähnyt Matti J. Kurosen ja Jukka Lehtisen karjalaksi kääntämän suvivirren, ja kanttorimme Aino oli kopioinut sanat meille kaikille, joten jos tämä ”suvi suloinen” laulettiinkin aluksi, niin päätteeksi sitten ”sielun ruppee siekii täss kööris veisaamaa: On Luojan armo uppee, Hää suven aikaan saa”.
Oman virsikirjan välissä olisi ollut sanat myös saksankielestä 1700-luvulla suomennettu muoto…
Monia kauniita virsiä veisattiin, suojelusenkelistä kiitosvirsien kautta päivään vain ja hetkeen kerrallaan..
Koska kinkerit jäivät jälleen pitämättä sytytimme myös kynttilän joukostamme poistuneitten muistolle, kahdessa vuodessa moni on läheisiään menettänyt.
Ja kinkereitten malliin saimme myös lähettää toiveita ja terveisiä seurakunnalle. Sadevesitynnyreitten pinta oli ehtinyt tyyntyä, aurinko paistoi ja kirkasti vesien pinnoilla kelluvat kultaiset siitepölykerrokset – ja vaikka eukko oli arvellut, että nämä olisivat viimeiset virsilaulut Mäntyperän tupasessa, niin olipa kuitenkin niin hieno tunnelma ihana nähdä pitkästä aikaa näissä merkeissä, niin siinä lähtöhetkellä päätettiin katsoa vuosi kerrallaan.
Onneksi laulajaiset jatkuvat, virsinäkin jo monessa paikassa, ja ensi kuussa Suvilinnut laulavat 14.7. Hirvonmäellä Survajantien varressa.