Siirry suoraan sisältöön

Pikavierailu Hakamäellä

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Kun hellettä on +27, ja enemmänkin, löytyy kohtalaisen viileä paikka vierailla Hakamäen museotuvasta, jonne Mäntyperän eukko muutamia vanhoja ruokailuun liittyviä tavaroitaan kävi tarjoamassa.

Jostain syystä aina ennen on mieluummin kävellyt ylös kuntoportaita myöten, ehkä siitä johtuen, että kapea tie mäenpäälle asti on kerran ollut eukolle ylivoimainen… kolmesti peretti takaisin alas, ja kerran viel lumipenkkaan. Olihan se pimeää ja muutenkin…

Mutta nyt tiehen on tehty levennyksiä, joten pääsee kohtaamaan turvallisesti, ilman että jompikumpi joutuis peruuttamaan. Hieno juttu.

Pian pihaan saapui kaksi reipasta tyttöä, jotka nopsasti avasivat oven viileyteen, ja kantoivat painavat kassit arvioitaviksi keittiön puolelle. Ihailin hetken kaikkia esille pantuja kippoja ja kulhoja, kauniita lasiesineitä, mukeja ja kahvipannuja. Hyvillä mielin tytöt kertoivat, että saivat ihan itse asetella esineet paikoilleen, heille oli vain piirretty kartta, jonka mukaan tietyt tavarat tiettyyn paikkaan helposti löysivät.

Tytöt toimivat oppaina tämän kesän, ja tuntuivat olevan hyvin kiinnostuneita esillä olevasta historiasta, ihaillen kertoivat kauniista käsitöistä ja puisista aterimista, joissa nyt tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun kertakäyttöastiat tehdään tavallaan puusta… Alkuperäiset ovat kuitenkin hienompia, todellisia taidonnäytteitä. Näytin taustalla seisovaa kapeaa puuastiaa, tyttöjen tietoja kokeillakseni epäilin sitä sateenvarjotelineeksi… eipä mitä pienen miettimisen jälkeen esine osottautui kirnuksi, ja työtapakin tuli siinä sivussa kysyjälle näytetyksi. Oppaan työ täällä on mielenkiintoista, tapaa erilaisia ihmisiä eri maistakin ja oppii paljon asioita joka päivä.

Pyysin saada ottaa kuvan oppaista leminkrjaviin  Kiireesti työasut ylle, ja portaille ottamaan vieraita vastaan.

Tässä kuvassa vasemmalla sinisessä mekossaan on Anni Jaala, 16.v, ja punamekkoinen 17-vuotias Alexia Tynkkynen oikealla. Kumpikaan ei ole syntynyt Savitaipaleella, mutta koulut on täällä käyty, historia vahvasti mukana. Nyt kesä jatkuu sitten tällaisen historian parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *