Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Eurooppa-päivää liputettiin, huomenna äitienpäivää. Luonto kauneimmillaan, ja koko kevään ilmassa leijunut epävarmuus loksahtanut paikoilleen. Talon emäntä, allekirjoittanut Mäntyperän eukko, lonkkavaivoihinsa vuosikausia apua etsinyt, oli vihdoin päässyt leikkaukseen, ja kotiutunut heti seuraavana päivänä, taiston aattona!
Vakiotaistolaisista monenlaiset vastoinkäymiset olivat rajoittaneet porukkaa, Suomenniemellä mökkeilleet Kauko ja Pirkko Juutinen saivat uuden mökin vuokrattua vasta kuun loppuun, Antero Saraperän yllättävät jalkavaivat estivät tulon, ja Mervi Kääriä joutui ajamaan miehensä Osmon taistoon ja palamaan itse työn ääreen hoito-alalle. Soppasirkkujen kahveista ja sopista yleensä huolta pitänyt Sirkka-Liisa Vaalivirta oli toki keittänyt rokat ja paistanut pullat pakkaseen, mutta työnteli itse rollaa pihassa ja lääkehöyryisin silmin saattoi silloin tällöin huudahtaa ”pieni lintu!”
Niinpä Torniin kiipesi ensi kertaa melko vajaa joukkue, johtajana Rauni Inkinen, hampaiden hoitajana tuttu, ja jo useana vuonna kasviskeiton keittänyt. Lisää hoita-alan ihmisiä Titta Pekari, Heidi Kidd ja Maarit Muhli, juuri lonkkaleikkauksesta toipunut hänkin. Ja komiaksi lopuksi miehet, Osmo Kääriä, Ja Seppo Järvimies, jonka torniaikaa edellisillan kiekkopeli hiukan rajoitti. Siinäpä varsin turvallinen taistoporukka sairaalasta liian aikaisin ulosheitetylle talon emännälle, ei valittamista!
Mäntyperän torni on osallistunut säännöllisesti taistoihin täydellä joukkueella, ensin kanslaisopiston nimissä Markku Paakkisen johdolla, ja sen jälkeen melko vakituisella joukolla, josta muutamat ovat jo siirtyneet taivaisiin taistoihin, ja uusia tullut tilalle, Parhaita tuloksia vuosien varrelta on esimerkiksi 2010, jolloin merkittiin 50+1. Siinä tämä ykkönen tarkoitti aukon reunassa möyrivää villisikaa! Yleensä tulokset ovat olleet 40–50 väliiltä, tänä vuonna 43, joista kolme viimeistä haukkoja, varpus-, nuoli- ja hiirihaukka.
Kirjosiepot varastivat tänä vuonna shown, ne rakentelivat pesää jo tiaisten aloittamien pesien päälle. Käki kukkui ja haarapääsky lenteli, käenpiika huuteli, eikä hippiäinenkään piilotellut. Teeret pulisivat, korpit kronkkuivat, joutsenet ja muut vesilinnut näyttäytyivät, vaikka pohjoispuolen entiset kalalammikot ovatkin kasvaneet umpeen. Muutenkin maisema on ehtinyt muuttua moneen kertaan, esimerlkiksi lounaan puoleinen aukko on kasvanut jo toisen kerran umpeen.
Tämän kevään tilanne näytti samalta kuin alhaalla oikealla isossa kuvassa. Yleensä koko tornientaistotapahtumassa olemme aina olleet häntäpäässä, mutta tänä vuonna joukkueita oli huomattavan vähän, emmekä ihan kalkkiviivoille jääneet. Alkaakohan lintuihmiset leipääntyä tähän leikkimieliseen touhuun, kun siitä on tullut liian totista, eikä liittokaan enää muista hatuilla tai tarroilla kuten ennen. Antoisan ja varsin kauniin päivän jälkeen katsomme toiveikkaasti ensi vuoteen, ja eukko toivoo silloin jo itsekin pääsevänsä jälleen porukkaan mukaan….
