Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat Seppo Järvimies
Hienot ilmat suosivat tänä vuonna tätä valtavaa vesistötapahtumaa, jossa järvien selät ja suvannot täyttyivät värikkäistä kanooteista, auringossa välkehtivistä meloista ja iloisista ihmisistä. Jotkut meloivat vain pieniä pätkiä reiteistä, varmaan monet koko pitkän päivien urakan.
Partakoskelle kertyi rannat täyteen matkalaisia, tästä oli kaksi vaihtoehtoa jatkaa Kuolimolle, ja Olkkolaan, jossa odotettiin aikataulun mukaan ruokailijoita kello 15.
Moni oli jo kovasti nälkäinen, poikkesi Partakosken baariin katsomaan mitä siellä olisi tarjolla. Jotkut jatkoivat matkaa Kärnäkoskelta vesitse, jotkut kantoivat kanoottinsa metsäpolkua myöten Linnavuoren laavulle asti. Monet nostivat jo tässä kanootit auton katolle, ja ajoivat suoraan Olkkolan Hoviin.
Siellä olivatkin emännät, kokki Nina Tuomisto (vas.) ja Taina Valsi ihmeissään, kun jo puolenpäivän aikaan sali täyttyi kun satakunta enemmän tai vähemmän nälkäkiukun vallassa olevaa melojaa odotti Olkkolan Hovin melamenuuta! (Vihersalaatti, mummonkurkut, tomaattia, marinoitua punasipulia, coleslaw:ta, suolakurkkuja -karjalanpaistia,keitettyjä perunoita,makaroonivuokaa,(kasvispaistosta) ja jälkkäriksi raparperi-mansikkakiisseliä, valkosuklavaahtoa, kahvia tai teetä…)
Päivän mittaan ruokailijoita kävi 244,hotelli täyttyi yöpyjistä, ja caravan-aluekin oli täpösen täynnä. Saunatkin olivat käytössä, ja illan mittaan pihateltassa melojat pitivät Melajuhlaa, jonka päätteeksi saivat vielä mukavaa musiikkia Katjan ja Antin malliin.
Tiistaiaamuna Olkkola pikkuhiljaa hiljeni, vielä päivälläkin toki näkyi kanootteja autojen katoilla, mutta Lavikanlahdelta matkan oli määrä jatkua Saimaan aalloilla jo aamukahdeksalta. Tänä vuonna ilmat taitavat pysyä upeina kisailun loppuun asti.