Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Reilu viikko sitten nautittiin keväisestä säästä Mäntyperän tornissa, tällä kertaa hiukan vajaalla joukkueella, sillä terveysasiat saattaavat joskus viime hetkellä nousta esteeksi. Eivätkä Soppasirkut ihan pienistä hätkähdä, on torniin joskus noustu jopa jalka kipsattuna.
Tällä kertaa kuuden hengen joukkueemme sai 46 lajia, ja oli järjestyksessä 285:s, kun kisaan osallistui 327 tornia. Säilytimme paikkamme häntäpäässä siis varsin kunniakkaasti. Valitsimme parhaiksi havainnoiksi vuoden linnun selkälokin, joka on Mäntyperällä joka kesäinen vieras ja hyvin tuttu, kuten myös toinen ”paras havaintomme” hömötiainen. Se mainittiin siksi, että se syöksähti mukaamme torniin, ihan keskeltämme lensi ja suoraan Osmo Kääriän olkapäälle – sekunniksi ehkä!
Meille sattui myös yksi tunnistamaton laji, pikkulintu, jota joku ehdotti pikkulepinkäiseksi, ja nyt ajan kuluttua on tämäkin aukko alkanut kallistua siihen suuntaan. Tornin totesimme yhä vakaaksi ja turvalliseksi, vaikka se on seisonut tuvan päässä jo neljännesvuosisadan. Eikä tänä vuonna kylmä tullut kellekään, varsinkin, kun tuvassa sai lämmitellä kuumalla rokalla tai tomaattikeitolla, kahvilla ja pullalla entisen tavan mukaan. Tosin käytäntö on kääntymässä yhä enemmän nyyttärien suuntaan.
Tämän Lasse J. Laineen muistokisan voitti Pyhäjoen Parhalahden kalasatama 122 lajilla. Laine keksi leikkimielisen kisailun, ja ensimmäinen taisto pidettiin v. 1994.
Lavikanlahdella kisailivat Kerkkäset ja saivat 61 lajia, Lappeenrannan kaksi tornia ylsivät molemmat 73 lajiin, niin Haapajärvi kuin Askolakin.Taipalsaaren Peltoissa nähtiin 74 siivekästä, Lemin Nuorajärvellä 75, Parikkalan Siikalahdella 94, ja toisella tornilla peräti täysi 100!
