Kirsi Matteron kyseltyä lemiläisten ruokarukousten perään Heikki Haiko lähetti Lemin Kirjavalle kaksi rukousta, jotka edesmennyt Aini Jukanen oli muistanut lapsuudestaan:
Ruokarukous
Kaikkien silmät vartioitsevat Sinua Herra./Sinä avaat kätesi, siunaauksellasi ravitset kaikki,/ jotka elävät.
Kunnia olkoon Isän, Pojan ja Pyhän hengen,/ Jeesuksen nimeen menemme kauniist pöytään.
Herran sanan päält/ meit syömäst, juomast löytää
Me siitä hyvän saamme,/vaan saakoon kiitoksen/ se pöytäin Herra suur,/ ain nimeen Jeesuksen.
Kiitosrukos
Kiitos olkoon Jumalalle,/ ruumiin, sielun ruokkijalle,/ armostansa antakoon,/ neuvokoon ja saattakoon,/ esivaltaa varjelkoon./ Rauhan aina antakoon,/ viimein iloon kantakoon.
Heikki Haikolla on kertoa myös toisenlainen lemiläinen ”ruokarukous”: ”Syömäst, juomast meijet löytää, vaan ei työstä milloinkaan”.
Innostuin kevyesti kaivelemaan rukousten taustoja
Kummankin rukouksen sanamuodot ovat vanhaa perua. Ruokarukouksen alku nousee Psalmista 145:15-16, joka kirkkoraamatun nykyisen käännöksen mukaan kuuluu: ”Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.”
Näistä kahdesta kauniista rukouksesta löytyy muistitietoa ja merkintöjä eri puolilta Suomea aika samankaltaisissa sanamuodoissa. Pienen kartoituksen jälkeen vanhin painettu tieto löytyi ”Raumalaisesta vanhanaikaisesta ABC kirjasta” vuodelta 1927. Samainen ruokarukouksen alkuosa löytyy jo Mikael Acricolan ABCkiriasta 1500-luvulta, ja uskoisin muidenkin osien iäksi monta vuosisataa.
Työtoverini törmäsi syksyllä ruokarukouksen lyhyempään sanamuotoon:
Jeesuksen nimeen nyt me menemme
kauniist pöytään Herran sanan pääl
meit’ syömäst’ juomas’ löytää
me tästä hyvän saam’
vaan saakoon kiitoksen
se pöydän Herra suur
ain nimeen Jeesuksen.