Siirry suoraan sisältöön

Pieni Sapassilenkki

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

kyläilysuunnilmien mentyä myttyyn Mäntyperän eukko päätti tehdä ensimmäisen vähän pitemmän kävelylenkin, ja suuntasi kohti Kuolimon rantaa. Ranta-Aitan aukioloajoista ei ollut mitään tietoa, mutta kas, aukihan se oli, ja iloiset neitoset Petra ja Noora Kallio esittelivät herkullisa leivonnaisiaan.

Petra (vas.) ja Noora Kallio

Mieli teki mustikkamuffinseja, mutta ajattelin ,että ehkä lenkkeily vaatisi pienen suolapalan ja otin hyvin edulliseen hintaan kahvin ja karjalanpiirakan.

Siitä on aikaa, kun olen kulkenut halki rannan tervaleppälehdon. Silloin joskus siellä pesi muistaakseni pikkutikka, nyt kukkivat mesiangervot huumavasti tuoksuen. Rannoilla oli paljon ihmisiä, uimareita ja pelikenttien pelaajia, ja Olkkolasta päin kuului jonkun puhetta teltasta. Kirpparit oli juuri purettu pois rannalta, mutta hovin pihamailla oli jotain nuorten ohjelmaa… 

Olihan siellä! Hyvin fiksun kuuloista puhetta mikrofonin kautta, ja juuri kun pääsin pihaan teltasta alkoi purkautua mahdoton määrä nuoria ihmisiä! Teltan oli vetänyt täyteen nuori tubettaja Zone VD! Ihmettelin pitkää jonon muodostumista hovin pihaan, mutta siihenhän tulikin tubettaja jakamaan nimmareita!

Illan mittaan vielä teltassa esiintymään tulisi nuori laulajatar Helmi Marleena, jota valitettavasti en ehtinyt nähdä. Nuorisotoimi voi olla varsin tyytyväinen yleisömäärään! Ensiapuväki oli myös  tyytyväinen, sillä ainoat harmit olivat helle, joka voi aiheuttaa nestehukkaa, ja teltassakin pörräävät ampiaiset. Järjestys oli säilynyt hyvänä tungoksesta huolimatta, hienoa,nuoret! 

Nyt oli eukon aika lähteä paarustamaan takaisin kirkolle päin, ja hyvin ehtikin hakea kaupasta vesipullon, ja ahtautua sen jälkeen baarin vessaan – opetuksena se, ettei sinne kannata tunkea rollan kanssa, sirkustempuin selvisi vessan sisäovesta! Ja juuri kun niitten ovien kanssa tempoilin, kaveri soitti odottavansa  parkkipaikalla lähtöä Virtakallion tilalle Lyytikkälään …sinnepä siis!

The Kyläläiset Band

musisoi satupuutarhassa

Mutkaisten sorateitten päästä löytyi Virtakallion tila, kukka-ja hernepeltojen ympäröimä komea vanha kalliolle rakennettu maalaistalo, jonka aittapäädyssä oli heti kahvitarjoilu sellaisin korvapuustein, että harvoin näkee!

Tarjolla oli myös kukkakimppuja kotiinkin ostettaviksi. Ja tottakai, tuttuja ja tuntemattomia, tutuiksi tulevia mukavia ihmisiä joka puolella. Pikkuhiljaa vaelsimme talon taakse, hedelmäpuitten vilpoisaan varjoon, jonne oli kannettu kaikki mahdolliset tuolit ja penkit, mattojakin oli levitetty nurmikolle, ja pienelle kalliolle oli valmiiksi aseteltu soittimia….

Talon isäntäväki toivotti meidät tervetulleiksi tapahtumaan, joka oli monelle tuttu jo viime vuodesta. Mäntyperän eukko koitti asetella rollansa niin lähelle orkesteria kuin suinkin kehtasi, varjoon talon seinustalle. Selän taakse jäi varmaan puolet yleisöstä, mutta sivulla telmivät pienokaiset, juoksentelivat vihreällä nurmikolla, tai uinuivat vanhempien turvallisessa kainalossa, monet pienet leikkivät riemuissaan uusien tuttavuuksien kanssa, mikä ihana tunnelma! pellon yllä räpytteli tuulihaukka syöksähdellen välillä peltomyyrän perään…. 

Musikantteja esiteltiin pikkuhiljaa tuttujen kappaleitten välillä. Joonas Saira hoiti pitkälti niin puheet kuin laulunkin ansiokkaasti, vaikka laulajia porukassa on useitakin, kuten pianon takana Eija Vakkila, jota oli vaikea saada yhdessäkään kuvassa kunnolla näkymään! Viuluniekka Mari Junnonen on mainittu myös laulajaksi. Kitaraa soitti Mika Heikka mahtavin sooloin vierellään nuori kitaristi Veera Hartonen, Jari Heikka huolehti rytmistä rummuin ja Antti Junni rokkimiehen tapaan pystybassolla.

Aika mukava kokoonpano, ja niin lupsakka, pönötyksestä täysin vapaa esiintyminen koko porukalta. Monia mukavia klassikoita vuosien varsilta saimme kuulla, laulaja aina välillä nautti ”nuotteja pullosta”, kolme pullollista vettä oli iltaan varattu. Tuuli hiukan kiusasi paperisia nuotteja, ne olisivat mielellään nousseet tuulihaukan siiville taivaalle!

Todella ihana päätösilta Mäntyperän eukon pitkälle Sapassipäivän seikkailulle, jolta sai paljon odotettua enemmän. Mitähän vielä mahtaa olla tulevina päivinä tarjolla….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *