Heidi Köngäs: Tango Frisk, Otava, 2924
Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kun sain luettavaksi tämän kirjan, sen takakannen teksti siirsi lukemista puolella vuodella: ”Hän pyörittää minua niin toisin kuin kukaan ja minä lennän, lennän” – kohtalokkaaksi käyvän avioliiton kuvaus Pohjanmaalta. Kun vihdoin otin sen, en enää saanutkaan silmiäni tekstistä irti. Perusajatus kirjassa tuntuu liiankin tutulta
Jäätä myöten Ruotsin puolelta hiihtää Suomeen nuori mies, joka osoittautuu rikkaan hienostoperheen pohjalaiseksi vesaksi, ja asettuu aloilleen suvun huomaan. Alina tietenkin tapasi hänet tansseissa, eikä saanut enää mielestään. Kauniisti puhuu Jalmar, ja Alina suostuu tapaamaan Vaasan kirkossa… ja se onkin sitten vientiä.
Sota-aikojen kuvaukset kirjassa ovat huikeita, nälkiintyneiden köyhien ja ylpeitten rikkaiden erot ovat suuret. Alina on käynyt kouluja ja haluaa kovasti ammattiin, hän on hyvin taitava karjakko, mutta niinhän siinä käyt, että vaimoksi rupeaa Jalmarille,” ja vist, mies kyllä elättää, ei tarvita göra työtä”, ja alkaa aika, jolloin synnytetään lapsia ja vaihdellaan salin verhoja, etsitään parhaita porsliineja pöytään, ja eletään herraskaisesti.
Jalmar on paljon poissa, ei juuri halua suomenkieltä opetella, antaa talousrahaa pyydettäessä, yhteiselämä vaimon kanssa ei enää tunnu kovin häntä viehättävän. Alina tuntee olevansa tavara tarvittaessa, komea näyteltävä upeissa vaatteissaan…
Sota-aika on perheelle kovaakin kovempi, poika lähtee saksalaisten koulutettavaksi ja näkee asioita, joita ei koskaan unohda, surut toisensa jälkeen koskevat Alinaa, ja outo epäilys kirjeistä, joita Ruotsista tulee Jalmarille… Lukiessani kirjaa tunsin koko ajan miten läheltä omaa elämääni se liippasi, ja mietin kasvavatko pohjalaiset naiset tähän kulttuuriin jo lapsesta, jotta pärjäävät näitten miesten kanssa!
Itse ihastuin jo nuorena pohjalaisiin lauluihin, näihin härmän hurjiin juttuihin, luulin niitä vitseiksi… mutta ne ovat todella totta. ”Jos ei passaa sängyssä maata, maatkoon sängyn alla jne…” Neuvotteluvaraa ei ole, käskyt on kirjoitettu Raamattuun kielellä, jota naiset eivät ymmärrä….
Heidi Köngäs on varsin hienosti solminut sukutarinan uskottavaksi kokonaisuudeksi, jossa ei kovin onnellisia loppuja ole, toivoin niin, että edes Lahja olisi saanut lapsensa takaisin, ja rakkaansa, jonka jo kerran menetti… Mutta ei. Tämän kirjan luettuaan olen melko varma, että monet pienet nykyajan harmit menettävät merkityksensä. – Ja ovathan ajatkin muuttuneet, ja ihmiset aikojen myötä…