Eukkomamma vietti syksyn toistaiseksi ja ehkä lopullisesti viimeisen aurinkoisen viikonlopun emäpitäjässä Taipalsaarella koluten sen rantoja ja metsiä. Kyllä kelpasi.
Lauantai-illan sadekuuro rakensi sateenkaaren Saimaan ylle Kattelussaaren Päihänniemessä.
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistama Päihänniemen ranta Taipalsaaren Kattelussaaressa on eukkomamman suosikkeja lähivirkistysalueena. Kesäviikonloppuisin etenkin veneilijöistä täpötäysi ranta on syksyisin rauhallinen ja kumipyörämatkailijalle avautuu yöpymispaikaksi miltei tyhjä ranta-alue.
Pien-Saimaan rannassa luonnonrauha on rikkumaton, hietikkoa on kilometrikaupalla, seurana vain linnut ja syystuuli. Vastarannalla on Joutseno.
Pulpin tehtaan höyrypatsas siintää aamuauringon kultaamassa horisontissa.
Hiekkarannan ja mahtavien maisemien ohella Päihänniemi tarjoaa retkeilijöille historiaa Salpalinjan kaivantojen muodossa.
Syyskunnossaan paikka on hyvin siisti. Ainoa miinus oli polttopuiden puute. Tai toki puita oli, paksuja pölkkyjä, mutta niiden saaminen nuotiokuntoon tarjolla olleilla välineillä oli jokseenkin mahdotonta. Onneksi oli omia puita mukana, joten makkarat saatiin paistettua.
Puuvaja oli tyhjä, puusta sinänsä ei ollut puutetta.
Puusta ei sen sijaan ollut puutetta Kuren laavulla Telkkälän polun päässä, joka kuuluu Haikkaanlahden retkeilyreittiin. Syksyllä mm. marjastajien ja talvella hiihtäjien suosimalle laavulle ei ole kuin reilun kilometrin poikkeama Taipalsaaren ja Savitaipaleen väliseltä maantieltä. Sen verran kuitenkin, että tuntee olevansa retkellä.
Tänä syksynä on kumisaapas ehdoton retkijalkine, kevyemmillä kengillä saa monin paikoin etsiä kuivaa jalansijaa. Mutta muraan ei Telkkälän polullakaan upottu. Mutta latupohjan kuivumista saavat taipalsaarelaiset talkoomiehet vielä odottaa.
P.S. Eukkomamma on kuullut, että Lemikin olisi viimein liittymässä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiöön. Kuulostaa hyvältä, sillä vaikka jokamiehen oikeuksista onkin tottunut nauttimaan ja joskus on polttopuumaksua kännykällä säätiölle maksanutkin, hieman kuokkavieraana on saanut olla säätiön retkikohteissa naapurikunnissa.