Kumartaako rahankuningas seimen lasta? – Mäntyperän kuulumisia

Joulu tulla jollottelee Mäntyperällekin, se on ohittanut eukon töperehtimiset jo aikoja sitten. Tapansa mukaan siivoukset ja leipomiset on unohdettu, mutta tällä kertaa aika hyvästä syystä. Sisikuntaa kiusaavat vaivat ovat nyt ärtyneet niin kovasti, että joulukuusen voisi laittaa tuonne hotelli helpotukseen, jääkaapin sisään hankitut herkut saa syöttää närhille ja kissalle, eikä sänkyynkään kannata itseään kallistaa, kiikutuoli lienee paras paikka.

No, silleen tuo elämä on mukavaa, että kulkee kuin jalat irti maasta, ja pää pilvissä, huimaa. Lopun alultahan se tuntuu, ja tämä loistava uusi terveydenhuolto osoittautunee aikaa myöten hienoksi tavaksi korjata roskaväki pois rasittamasta kuntien talouksia. Ihmisen pitäisi olla hirveen hyvässä kunnossa ja ilmeisen varakas, jotta pystyisi taistelemaan itselleen hoitoa. Ei sitä jaksa, ei. Kun Polilla sanotaan, että ota taksi ja tule tänne, niin arvatkaas saako taksia, ja kun kerrotaan, ettei Kela välttämättä korvaa taksia…

Ja jos pinnistelee sitten tänne omaan, systeemi on sellainen, että päivä menee edestakas pompoteltaessa, entisenlaisia tutkimuksia ei enää tehdä, käsketään mennä Lappeenrantaan yksityiselle, ja jos ei ole rahaa, niin sosiaalitoimistoon. Kuinkahan moni sairas tätä jaksaa. Syy on systeemin, ei näiden itsekin hukassa olevien työntekijöiden!
Mutta tämä eukko on aika sitkeää laatua. Ja kun kovasti on kehotettu painoa pudottamaan, niin nythän tuo puttoo! Mutta paljon on maan hiljaisia, jotka sanovat antaneensa periksi, ellää minkä ellää ja kuoloo pois. Ihmisiä, joista ei ole puolensa pitäjiksi. Varsinkin vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole oppineet valittamaan tai pyytämään, eivätkä edes tiedä, kuinka pitäisi toimia koko ajan muuttuvassa maailmassa.

Tämä on nuorten , rikkaitten ja terveitten maailma. Kaikki tieto alkaa olla netissä. Hah-haa, sanoo tämäkin eukko, jolla nettiä ei edes ole!
Mutta mukavampiin asioihin. Tai liekö nämäkään niin mukavia. Katselin telkkarista yhtenä iltana, kun EKP:n herrat kokoontuivat kokouksensa aikaan yhteiskuvaan. Koko Euroopan, oikeastaan koko maailman raha-asiat on tosi pahasti sekaisin. Mäntyperän eukko siinä katsellessaan ajatteli, että missä ovat nämä Euroopan Keskuspankin naiskiintiöt? Kuka kuvittelee, että hirmupalkkaiset herrat osaisivat hoitaa raha-asioita!

Siellä pitäisi olla köyhän perheen äiti-ihmisiä, jotka takuulla tietävät miten elää sillä mitä on, kun velkaakaan ei voi ottaa, kun ei ole mitään mahdollisuutta maksaa sitä pois. Eihän nämä herrat! Rahaa poltetaan, eikä sillä ole väliä onko sitä vai ei, kunhan oma palkka juoksee.
Jokohan olis aika Raharuhtinaan nöyrtyä seimen lapsen edessä! Kun uutisia katselee, lehtiä lukee ja seuraa tätä elämää, niin aina hullummalta se näyttää. Tuntuu, että kynsin hampain vain yritetään hakea sitä omaa hyvää. Hinnalla millä hyvänsä. Rauhoittuminen ja vaatimattomaan elämään tyytyminen on tyhmää. Mutta onko se?
Päivänä muutamana Mäntyperän eukko kahlasi hupenevassa sohjossa, veteli roikkajohtoja pensaikkojen läpi ja laittoi kynttilät pihalle kuuseen. Hartain mielin. Värikkäät pihanvalaisijat toisella puolen pihaa ovat palaneet jo koko pimeän syksyn ajan, ja ihme ja kumma, punaiset pienet tuikut siperianpihdan alaoksilla olivat nekin vielä kirkkaat ja kauniit, kun vain pisti muuntajan seinään. Kuistillakin valot ovat palaneet jo jonkun aikaa. Ja kynttilät, niitä on poltettu jo monta pakettia. Ihana se on tuo pimeässä tuikkiva valo! Kuin toivo ja odotus, jotain tapahtuu. Joku tulee!
Mäntyperällä on sytytetty merkkivalot Joulun Herran tulla, vaikka niitä siivouksia tuskin tänä jouluna jaksaakaan tehdä.
Lintuja on piha täynnä. Ne seuraavat, kun eukko taapertaa sohjoista tietä postilaatikolle odottamaan joulupostia. Taskut ovat täynnä pähkinöitä, ja vaikkei täällä varpusia näykään, niin kiitollisna siemenen ottaa kyllä myös tiainen.

Yhtenä päivänä keltasirkut päättivät palata entiseen malliin eukon kauroille, mukavaa tyytyväistä sirkutusta ja jutustusta on siis talon ympärillä tänäkin hiljaisena talvena. Eihän täällä juuri liikenne häiritse, ei näy mökkiläisiä eikä juuri vieraitakaan, vaan mikäs tässä.
Mäntyperän eukko höperehtii omaa jouluaan sen suuremmin rehkimättä, on tosi kiitollinen ystävistään ja kaikista tämän elämän hyvistä puolista. Ja ihan oikeasti ajattelen kaikkia niitä lukijoita, jotka viettävät jouluaan siellä kaukana maailmalla, ihan erilaisissa oloissa. Millaistahan siellä oikein on? Toivon hyvää ja sydäntä lämmittävää ihan oikeaa joulutunnelmaa sen seimen äärellä ihan kaikille. Halaillaan!

SL

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *