Sieltä sun täältä: Kauneimmat luontovirret

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Sunnuntai-iltainen sää suosi Luojansa kunniaksi laulavia Mäntyperällä. Vaikka jälleen oli varauduttu myös tuvan suojassa musisoimaan, niin kannettiinpa osa tuoleista kuitenkin pihanurmikolle entisten lisäksi, sähköt vedettiin kanttori Aino Juntusen soittimeen ja suvivirrellä aloitettiin.

Sää suosi tällä kertaa veisaajia.

Sää suosi tällä kertaa veisaajia.

Lääninrovasti Ossi Hjerppe pani itsensä hienosti likoon auttaessaan meitä ymmärtämään kolmiyhteisen Jumalan. ”Jumalalla on monta muotoa, kuten meilläkin. Minä olen poika, lapsi. Me kaikki olemme jonkun lapsia. Minä olen myös puoliso, minulla on vaimo, ollut jo 40 vuotta. Minä olen myös isä, sillä minulla on lapsia.” Näin kärjistetysti, mutta varsin selkeästi ja ymmärrettävästi selitetty kolmiyhteys!
Pieni Iida oli laulanut kirkossa kauniin laulun, ja lupasi sen laulaa täälläkin.

Tässä kuvassa hän esiintyy äitinsä kanssa lintujen laulaessa taustalla.

Tässä kuvassa hän esiintyy äitinsä kanssa lintujen laulaessa taustalla.

Tunnin verran toivevirsiä laulettiin, Iida opetti meitä leikkimään virren” Jumalan kämmenellä”, rohkaistuipa Mäntyperän eukkokin duetoimaan kanttorin kanssa oman toivelaulunsa, kun se löytyy vain Viisikielisestä. Tutulla Kotimaani onpi Suomi-sävelellä soi riemukkaasti Anna-Mari Kaskisen sanoittama ”Tämän päivän meille annoit, siitä kiitän Jumala…” Mitä vanhemmaksi tulee, sen paremmin ymmärtää, että jokainen päivä on lahja.
Kun virret oli veisattu, siirryttiin sisätiloihin kahville. Samalla saatiin vähän esimakua kesän näyttelystä, joka kuun puolivälissä avataan. Pihalla näkyy jo autotaidemaalari Mikko Loisan leijonapari, kamarin seinälle oli nostettu muutama Juha Hölsän valokuva ja tuvassa oli Peru-näyttely jo valmiina.

Ja eikös vain, kun sitten pikkuhiljaa tehtiin koteihin lähtöä, niin jopa joku suunnitteli virsi-iltaa myös omalle takapihalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *