Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Sateen uhkasta huolimatta Lappeenrannan Vilkjärvelle saapui sunnuntaina runsaasti väkeä ihastelemaan vanhoja autoja, traktoreita, mopoja ja moottoripyöriä. Tavan mukaan nähtiin myös pärehöyläystä, tervanpolttoa ja karhun sahausta moottorisahalla.
Ukrainalaisia moottoripyöriä oli paikalla kaksin kappalein.
Ja heti kohta portin luona kansalle opetettiin juhlan kunniaksi korpikuusen kyynelten keittoa, oikein juurta jaksain.
Vaikka tämä pannu ei enää ole käyttökelpoinen, niin silläkin lienee ilolientä aikanaan aikaan saatu.
Autoissa löytyi huoliteltua kauneutta, oli pyöreälamppuinen Lada, oli avomallia ja valtavan kokoinen Simca. Oli vanhan sotavaunun näköinen neliveto, vaihdekeppejä kolmin kappalein, niillä kun veivaili sai niitä vetoja ja vetojen vahvistuksia päälle. Sateen yltyessä allekirjoittanut ihmetteli, kun ei kulkupelissä ollut kattoa lainkaan, niin omistaja sanoi, että kyllä sekin löytyy. Alumiinikatto tosin on kotona navetan vintillä.
Joskus kulkupelin ulkonäkö ei kerro totuutta. Vierekkäin oli kaksi sivuvaunullista ukrainalaista moottoripyörää. Toinen oli vanhan näköinen, sotakoneen värinen, kulunut ja monien matkojen leimoja täynnä. Vieressä oli upea, mustankiiltävä samanlainen ja hupsista vain, se olikin vanhempi kahdesta!
Nuorten orkesteri Specials huolehti ansiokkaasti musiikista.
Kosketinsoittajapojan äiti kertoi, että Eetu on porukan nuorin , menee yläasteelle syksyllä. Soittoa on ruvettu omatoimisesti harjoittelemaan ajankuluksi, kun koululla jäi perjantaisin yksi ylimääräinen tunti ennen kotiin pääsyä. Porukkaa ei varsinaisesti ole ohjattu eikä opastettu.
Tämä soitto ei ollutkaan suruista tehty, ilo oli kuunnella ja katsella nuorten riemukasta esiintymistä. Mihin oikein ehtivätkään, kun ikää karttuu!
Sade yltyi siinä vaiheessa , kun juuri kruunustaan luopunut tangokuningatar Maria Tyyster saapui paikalle. Välitön, iloinen ja soma Maria lauloi varmaan kaikkien sydämiin, jakoi nimmareita,ja levyjään, halauksiakin sai.
Maria Tyyster jätti mekot kotiin, kun satoi, mutta hurmasi yleisön housuissakin.
Kun pieni tyttönen tuli hakemaan nimmaria, niin kuningatar polvistui tytön tasolle ja juttelullaan ja olemuksellaan teki tyttöseen varmaan ikimuistoisen vaikutuksen. Eikä harmitellut kuningatar säätäkään, sanoi vain, ettei oikein mekkoa voinut tänään päälle pistää…
Hiukan harmissaan sen sijaan oli mansikkakauppias. Aurinkoisella ilmalla mansikoita menee ihan toisella tavalla kuin tuhnuisessa sadekelissä. Ja olihan se kahvikatoksessakin istuminen märille penkeille kokemus sinänsä, pöytä saattoi olla kuiva, mutta katoksen reunapenkit saivat vettä välillä ihan tuutin täydeltä.
Mutta mainioita olivat molemmat, niin lettukahvit kuin mansikatkin, juhlakin juhlimisen arvoinen.