Karjalan-kierros, täällä kannattaa käydä!

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Olihan tuota odotettu poutapäiviä, kun tarkoitus oli tehdä pieni Karjalan-kierros, parin päivän mittainen. Sadetta ja ukkosta uhattiin, vaan rohkeasti lopulta lähdettiin matkaan  – muuten jäisi kokonaan tekemättä.

Karjalan-kierros poikkesi Savonkin puolelle. Savonlinnan tori oli täynnä oopperakansaa.

Karjalan-kierros poikkesi Savonkin puolelle. Savonlinnan tori oli täynnä oopperakansaa.

Olihan se ensin sateista, mutta puolentoista tunnin automatkan päässä jo aurinko paistoi ”Iloisen pässin kahvilan ” pihassa. Monesti oli ajateltu tuolla poiketa, ja nyt kun se oli auki, piha ja tien pieli olivat niin täynnä autoja, ettei sekaan meinannut mahtua.
Joskus kauan sitten Siikalahden reissulla tässä oli kauppa ja matalassa koivikossa tien toisella puolella lauloi kultasirkku. Ei laula enää, mutta paikka on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen! On kahvila-ruokala-ravintola, on kauppa ja kirppis, kahviakin saa montaa sorttia vaikka ihan terästettynä, ja pihassa on  muutama määkijäkin.
Toinen puolitoista tuntia, ja oltiin perillä Papinniemessä. Pyhäjärven rannalla löytyy uudistettu paikka vanhoin mökein, on Kirkkokallio ja Kanttorinpolku. Ei ihme, että tällä Campingilla vallitsee taivaallinen rauha.

Mökit ovat niin etäällä toisistaan, että häiriöksi ei voi  toisille olla. Meidän mökkimme oli viimeinen, eikä sinä  ollut sitä paljon mainostettua upeaa hiekkarantaa.

Vesi toki oli kirkasta, ja auringon raidat leikkivät pohjan kivillä.

Vesi toki oli kirkasta, ja auringon raidat leikkivät pohjan kivillä.

 

Rauhallisen illan ja yön kruunasi tosi hyvä sauna, ihana ilma ja jatkuvasti rantoja kiertävät koskelot poikineen, kuikat, ja kirkuvat tiirat.

Tämä kuva on otettu yöllä kolmen aikaan.

Tämä kuva on otettu yöllä kolmen aikaan.

Ja arvatkaapas mitä lukee Papinniemen kuitissa.  ”Litviikkinne pasaaluista…..rakastin sinnuu ku Karjalaa”
Täällä oli Iloisen pässin tapaan paikallisia ruokia paikallisista tuotteista, juomiakin on tarjolla pienistä panimoista, löytyy biisoniburgereita ja lammasmakkaraa. Erikoista ja mukavaa.

Maiseman vaihtelu on ihme sinänsä. On todellakin sitä hiekkarantaa, mutta myös jyrkkiä rantatöyräitä, jäiden nostamia, sekä valtavan korkeita harjanteita ja pystyseinäisiä rotkoja sekä ihan lehtomaista metsää.Kyllä tuolla viihtyisi pitempäänkin, mutta kotimatkalle oli lähdettävä.
Saaren kaunis kirkko ei ollut vielä auki, joten jätettiin nämä kirkolliset harrastuksen taakse, ja ihmeteltiin tienposken perhostutkijoita, ja lummelammen muovijoutsenia ja saavuttiin Punkaharjun hulppeisiin maisemiin.

Päätettiin poiketa Johanna Oraksen taidekartanoon, kun ovet näyttelyyn kerran olivat auki. Tämän näyttelyn teema on timantit, ja kyllä – uusissa töissä niitä löytyikin, oli muutakin kimallusta ja krumeluuria.

Mutta miten ihania olivatkaan ruskeansävyiset työt!

Mutta miten ihania olivatkaan ruskeansävyiset työt!

 

Ja miten hauskoja satuaiheita nalleineen ja pienenpienine yksityiskohtineen. Jopa signeeraus on kuin  pieni koru tai taideteos! Ateljee tuntui viileältä ja pimeältä, mutta taiteilija kertoi siellä olevan lattialämmityksen ja vanhaan aittaan tehdystä kattoikkunasta tulee tarpeeksi valoakin. Ateljeesta löytyi myös upeita prinsessapukuja, jotka oli valmistettu maailmannäyttelyiden avajaisiin!
Savonlinnassa viivyimme sukuloimassa (ah niitä karjalanpiirakoita!) ja ihmettelemässä sataman ihmispaljoutta, kaikki puhuivat oopperasta ja esiintyjistä, me ihailimme laivoja ja aurinkoista Saimaata. Matka jatkui, ja Sulkavantiellä liikennettä seisautteli kaksi hidastetusti tietä ylittävää kurjenpoikasta. Niillä ei tuntunut olevan kiire minnekään!
Sahalahdessakin piti olla jotain uutta, ja poikkesimme katsomaan. Ja niinhän siinä kävi, että löysimme itsemme a la carte -ravintolasta syömässä lounaalta jäänyttä punajuurikeittoa (joka oli erikoista ja hyvää), ja juuri tällaisen ravintolan tasoisella palvelulla tietenkin. Olipa juhlavaa!
Sahalahdessa on kolme ravintolaa, tämä oli ”Koskivahti”, ja rannassa on ”Rantamakasiini”, ja kolmas on ”Pajapirtti”, joka on tilauksesta auki ryhmille. Majoitustakin löytyy monenlaista, varsinaiset mökit ovat  puronotkon toisella puolella. Notkossa kasvaa muuten matala ja pieni keltakukkainen lehtopalsami.
Pistohiekan leirintäalueella oli teltta teltan vieressä ja mahdottomasti porukkaa  – siellä oli se partiolaisten leiri, vaikka ensin luultiin, että marjapoimijoita…Ja kas kummaa, aurinkoisen reissun jälkeen pilvet alkoivat kertyä taivaalle, kun lähestyttiin kotiseutua. Niinpä, satoihan se.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *