Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vajaat neljäkymmentä henkeä kokoontui luonnonkukkapäivään Reiposen pihapiiriin Savitaipaleella. Osa oli jo käynyt maistamassa makoisat kahvit tai pehmikset kahvilassa.
Nyt oltiin lähdössä Seppo Vuokon johdolla maastoon pariksi tunniksi.
Ihan ensin takerruttiin piennarkasveihin. Tuntui, että koko parituntinen menisi helposti siinä sadan metrin matkallakin, niin runsas kasvusto ojan pientareella kukoisti.
Osa oli oikeasti jo kukassa, osa säästeli loistoaan vielä.
Sitten sukellettiin metsään, jossa heti rakennusten takana odotti valtava humalakasvusto. Vuokko kertoi, kuinka ennen joka talossa oli pakko kasvattaa humalaa, sillä maksettiin jopa veroja. Kova työ oli myös karsia hedeyksilöt pois, sillä tyttöhumalan hedelmöittymättömistä kävyistä sai parempaa olutta! Metsästä löytyi monenlaisia kasveja talvikeista vanamoon, joka juuri tuoksui hennoin kellokukin.
Sittenpä loppui tie, ja harpoimme vaikeahkossa suoperäisessä rantamaastossa. Suopursu tuoksui, juolukat ja suomyrtit kasvoivat mustikan rinnalla sammalikossa. Vedessä kellui ulpukoita ja lumpeita, saimmepa seuraksemme pelottoman sorsanpoikueenkin.
Pienet pallerot olivat varmaan juuri kuoriutuneet, emo seuraili rauhallisesti niiden touhuja.
Pellolta löytyi suolaheiniä, vihvilöitä, linnunkaalia ja jopa lähes kypsiä mansikoita. Aurinkokin paistoi , eikä haitannut, vaikka retki hiukan venyikin. Monet jo kyselivät seuraavan perään.
Mukavasti retki päätettiin jälleen Reiposen kahvilassa, ja puodin puolelta sai mukaansa myös etukäteen tilatut lihat ja makkarat.