Rauli-myrskyä tukeilla ja Tupaswillassa

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Eihän tuossa säässä mitään vikaa ollut vielä aamulla , kun Laukaata kohti lähdettiin, mutta päivän edetessä mieleen alkoi muistua Jukolan viestin tuulet, jotka kaatoivat puita  kilpailupaikalla. Metsien hurjat huokailut alkoivat pikkuhiljaa pelottaa Tupaswillan perinnekylässäkin, jossa oli elokuun loppupuolella menossa  Perinnepäivät ja Tukkilaisten SM-kisat.

Sestojatkin saivat myrskystä osansa.

Sestojat sestoivat, vaikka myrskytuuli kiehutti Tupaswillan lampea.

Olimme ajatelleet käydä heti alkuun katsomassa Tukkilaisten SM-kisojen  koskenlaskun Kuusan koskella, mutta harmillista kyllä, siihen emme ehtineet.
Mutta hyvin ehdittiin seuraamaan SM-kisojen maratonlajeja Tupaswillan lammella, jossa tuuli jo nostatti laineita puomijuoksua vaikeuttaen Soutukaan ei tahtonut kaikilta onnistua ensinkään, kun vene ei suostunut tahdon mukaiseen suuntaan kulkemaan.

Ihmetellä piti,miten sestojat yleensä pystyivät hommansa hoitamaan.  Puomijuoksussa moni putosi umpsukkeluksiin putoamisia.

Mutta neitokainenkin pystyi kisansa läpi viemää, monella oli vaikeampaa.

Mutta neitokainenkin pystyi kisansa läpi viemää, monella oli vaikeampaa.

 

Tukkilautalla juoksussa apukin oli tarpeen.

Tukkilautalla juoksussa apukin oli tarpeen.

Mutta sitkeästi kuvankin nuorimies kisan loppuun vei, vaikka jo ajateltiin, että ei jaksa enää millään pysyä pinnalla. Jos tässä kisassa olisi jaettu sisupuukkoja, niin  tälle nuorukaiselle se olisi kuulunut!

Tupaswillassa tapahtui paljon muutakin. Siellä oli paljon armeijan osastoja, erilaisia kulkupelejä, langanvärjäystä, tuohitöitä, tervanpolttoa, vanhoja koneita ja kiihdytysajotkin. Niihin osallistui pienenpienestä moposta lähtien vanha T-Ford, armeijan autot…

...ja televisiosta tuttu Pirunpellon Asserin sika-auto.

…ja televisiosta tuttu Pirunpellon Asserin sika-auto.

Muuten:  isä Kauppisen (Asseri) siirryttyä vähän niinkuin eläkkeelle, poika Kauppinen on ottanut Tupaswillan isännyyden työkseen.

 

 Kiihdytysajossa nähtiin tällainenkin kulkupeli, ihan totta, tiejyrä!

Kiihdytysajossa nähtiin tällainenkin kulkupeli, ihan totta, tiejyrä!

 

Jos ei vauhtia kaikissa kulkupeleissä hirveesti ollutkaan, niin kyllä tästäkin jyrinää lähti, ja kansalla oli hauskaa.
Ihan kaikenlaiseen kyytiin tätä eukkoa ei saada, mutta kävipäs nyt sellainen vahinko …

...että tuli istuttua Nasun turvavyöttömään penkkiin ihan niille viimeisille Nasun keikoille.

…että tuli istuttua Nasun turvavyöttömään penkkiin ihan niille viimeisille Nasun keikoille.

Huh-huh! Millaisia mäkiä mentiinkään ylös ja alas, samalla penkillä istunut nuorimies liukui välillä päälle, kun yritti ottaa videota kännyllä, eikä ollut mistä kiinnii pitäis.Sorarinteillä oli muodostanut aikaisemmista ajoista syviä juopia ja irtokivikasoja.

Tälle kyydille ei ihan pärjännyt talvinen tampparikyytikään  Tsokan maailman parhaita vohveleita maistelemaan. Kyydin jälkeen kuski vielä uskotteli, että Nasu pärjää myös vedessä, siis kelluu! Uskokoon ken tahtoo!

Kaikista hupaisista kulkupeleistä jäi parhaiten mieleen tämä sivuvaunullinen motskari.

Luultavasti kyydissä istuva naisihminen pitää irrotella varovasti kaikkien ruosteisten putkien ja vampaitten keskeltä.

Luultavasti kyydissä istuva naisihminen pitää irrotella varovasti kaikkien ruosteisten putkien ja vampaitten keskeltä.

 

Näin paljon lisävarusteita ei taida mistään muualta löytyä, onpa todella oikein tuunausten tuunaus. Mutta mitkä kaikki mahtavat olla jollain tavalla tärkeitä ja toimivia, en tiedä!

Todella mukava päivä päättyi myrskyiseen kotimatkaan. Puita oli kaatunut tielle melkolailla, ja kotona odotti keskelle pihaa rojahtanut omenapuu sekä sähkötön tupa. Nyt sitten tässä naputtelun ohessa keitän  ja kuivatan omenoita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *