Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Syksyiset ilmat ovat olleet suosiolliset patikoinnille, ja niinpä piti jälleen tarkistaa Savitaipaleen Orrain polun tila.
Polku tarjoaai mitä upeimpia näköaloja Kuolimolle ja sen kapeikkoihin.
Joskus kymmenisen vuotta sitten polkua sai vielä maastosta hakea, mutta nyt se on hyvin polkeutunut, ja opasteetkin jokseenkin selkeät Jossain välimatkat hiukan ihmetyttävät. Tuntuu, että poromiehet ovat olleet niitä mittailemassa.
Reitillä on aika paljon pitkospuita, jotka sateella ja pakkasella saattavat olla hyvin liukkaita, mutta kuivalla kelillä vaikka juosten kuljettavissa. Monet mittaavatkin 10 kilometrin lenkkiä ajassa: joku menee sen parissa tunnissa, joku toinen tarvitsee koko päivän katsellessaan syksyistä luontoa, ihaillessaan kallioita, loistavan vihreitä sammalikkoja, kivisiä rantoja, kirkkaita vesiä ja uskomattomia rantapuita.
Polku on sopivasti monimuotoista. On tasaista soista metsää ,vanhoja puita ja rankkojakin kiipeilykallioita, Joilta voi ihailla vaikkapa ihmeellistä kapeikkoa, jossa järvi aivankuin kuroutuu.
Orrain reitti on ollut tänä syksynä monen suosiossa, sitä on kuljettu perhekunnittain ja kavereiden kanssa, moni juossut ihan yksinäänkin.
Tällä nuotiolla porukkaa oli yhtäaikaa Keski-Suomesta, pääkaupunkiseudulta, Lappeenrannasta, Kotkasta ja Savitaipaleelta.
Joku sanoi, ettei ollut tiennytkään, että täällä on näin hyviä reittejä. Siihen paikalliset tietenkin tyrkyttivät sitten jo Säkniemen reittiä.