Ei ehkä ihan tavallinen joulu – Mäntyperän kuulumisia

Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta

Jännityksessä pitää, teenkö vielä joulu-ukon lumesta, vai otanko hangen alla säilyneet orvokit maljakkoon joulupöytään. Kasvimaalla on vielä parikymmentä senttiä lunta, mutta se makaa aika lötsönä sohjon päällä.

Saappaan alla saa pitkiä liukuja, jos ajattelemattomasti astelee. Ihan toisenlaisia liukuja saisi maantiellä ilman nastoja, onneksi niitä on nyt sekä Pienen Punaisen alla että tämän eukkosen kengissäkin. Onneksi tuli taannoin ostettua nuo piikkarit, vaikkei niillä  kaupan tai pankin lattialla voikaan  tallustella. Kotonakin laitoin ylimääräisiä mattoja kulkureitille, jottei tarvitse joka pyrähdyksellä kenkiä tiukoista solmuista availla.

Kissan kynnetkään eivät aina pidä. Ottipa eilen sellaiset vauhdit  tuolla maantiellä, että kylkimyyryä meni pitkän matkaa! Katselin jo hädissäni, ettei vain  tule autoa, eihän sekään ihan tahtonsa mukaan pysähtyne. Muuten Harmi viihtyy nyt ulkona, kun on lauhaa, ja hiiret ja myyrät puutarhassa varsin villeinä ja hullunrohkeasti paljastelevat käytäviään kissalle.

 

Eukolla on julmettu määrä mahdottoman kauniita seinälaudan pätkiä, vuosikymmenien säiden syömiä ja tummiksi värjäämiä. Näpit syyhyyvät kovasti niiden kanssa puuhaamiseen. Olen jo puoliksi tehnyt niistä upeita linnunpönttöjä ja taulun kehyksiä, tonttumökkejä ja tallin jouluseimelle.

Mutta koska ne kaikki ovat vasta ajatuksen puolikkaita, laitoin seimelle tilaa kirjahyllyn lasiovien taakse. Katsoja kysyi, onko tässä niinku Noan arkki samalla. Ei toki, mutta onhan siinä eläimiä aika paljon. Maria ja Josef seisovat kultaisilla oljilla tähtitaivaan alla, jossa se suuri tähti loistaa…en mitenkään saanut led-valoa sen tähden alle, joten valo palaa alempana valaisten lapsukaisen kasvoja.

Pyhä perhe  on hiukan kärsinyt sekä Harmin käsittelyssä että aikaisemmassa paikassa takassa, jossa nokivettä valui hormista heidän päälleen. Mutta ajattelin, että sellaisen matkan jälkeen, ja tuollaisella ”majatalossa” ei varmankaan mahdollisuutta siistiytymiseen ollut.

Perheen ympärillä ovat lähes kaikki pikkueläimet lampaista norsuun, oravasta piparikettuun. Ja kaikki ne enkelit, jotka pysyvät jaloillaan tai polvillaan. Harmia varmaan harmittaa  -s e ei pääse lasiovista läpi järjestelemään kuvaelmaa mielensä mukaiseksi.

Minulle tämä kelpaa, mutta jos suunnitelmat toteutuvat, ensi vuodeksi teen sen oikean tallin niistä kauniista laudanpätkistä… Ja uskokaa tai älkää, tein niistä kauneimmista jo muutaman joulukortinkin, en toki postimerkkiä niihin naulannut, vaan annan muistona kädestä käteen  – oman entisen kodin purettua seinälautaa.

 

Kun toiset emännät rakentelevat upeita piparkakkutaloja, niin tällä eukolla on ihan muut meiningit. Aikanaan niitä mökkejä tuli kyllä tehtyä, kun sekä lapset, että lapsenlapset halusivat jokainen oman, mutta nyt puuttuu motiivit.

Sen sijaan vähän outoja motiiveja kyllä löytyy. Linnuilta loppui rasvakakku, ja Mäntyperän eukko muisti, että oli ostanut munkkirasvaa ihan sitä varten. Mutta eihän sitä nyt silleen … miettimään, jotta mitä ensin rasvassa keittäisi, ettei nyt ihan ehtaa tavaraa taivaan linnuille.

Ja niinpä tuo rasva sitten motivoi eukkosen lihapiirakoiden keittoon! Tähän aikaan! Joulu on jo ovella, ja tämä hulluttelee lihapiirakoin.  Tiedän kyllä, että jos laitan facebookiin kuvan näistä paistoksista, niin jotkut lapsistani saattavat saada sätkyn.

Kaupassa oli aika halpoja kiiviä. Kotiin tullessani huomasin, että ne olivatkin kiviä, niin kovia, siis ihan raakoja. Mutta eihän se haittaa, kyllä ne tuossa kypsyvät pikkuhiljaa. Miltähän se mahtaisi maistua kypsä kiivi, kun sen saisi kasvupaikalta suoraan maisteltavaksi, ettei olisi raakakypsytettynä täällä Pohjolassa.

 

Nyt olisi kohtalainen mahdollisuus nähdä revontulia, jos vaan joku repisi pilvet pois edestä. Oman revontulikappelini ovikin suostui suojasäiden myötä avautumaan ihan pelkällä sesam-avaudu-huokaisulla. Siellä sinnittelee pieni vihreä kotelo, en tiedä millainen siivekäs siitä tulee, jos hengissä talven selviää.

Samoin lehtikaali kasvattaa latvassaan komeita rypykäisiä lehtiä, paksoi penkin alla tarvitsee vain silloin tällöin kourallisen lunta, samoin toisen penkin alla piilotteleva mangoldi. Ja silti, multa kasvihuoneessa on kovassa jäässä!

Mäntyperän eukolla on tällä hetkellä melko rauhallinen ja seesteinen olo. Ainoa mitä harmittelee on se, ettei tässä talossa ole komeroita. Jotkut tuppaavat kuulema siivoilemaan niitä ennen joulua,mutta tämä eukko tietäisi kyllä mitä niitlä tekisi.

Mökki on täynnä tavaraa, jonka oikea paikka olisi  tällä hetkellä jossain komeroiden syvyyksissä. Ei tätä tärkeää omaisuutta kokonaan voi hävittää,  mutta joulun alla olisi kiva, kun olisi paikka mihin ne voisi tunkea… Mutta kun ei voi, niin ihmettelen vaan, miten tuo varakkuus nurkkiin kertyy.

Kun nyt olen oppinut sen skannauksen lopultakin, laitan tähän jouluisen harjoituskuvan, poikkeuksellisesti jopa värillisen. Lupaan, etten ihan heti syyllisty moiseen uudestaan.

Toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua ja mahdollisimman Onnellista Uutta Vuotta!

hyvaajoulua1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *