Kulttuuria kaupantiskiltä

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Monenlaisissa konserteissa on tullut käytyä, mutta vieläkin hiukan hämmentyneenä muistelen keskiviikkoista Lamminniemen kappelin konserttia. Hurissalossa Puumalassa on näet kauppias, joka on tarjonnut konsertteja asiakkailleen ja muille halukkaille jo vuodesta 2002

Tänä kesänä oli vuorossa Arja Koriseva säestäjänsä Minna Lintukankaan kanssa.

Tänä kesänä oli vuorossa Arja Koriseva säestäjänsä Minna Lintukankaan kanssa.

On ollut Johanna Rusasta ja Laura Pyrröä, Anu Hälvää ja Tapani Kansaa sekä kuoroja. Tämä keskiviikkoinen oli jatkumoa kauppias Jorma Tikan viimekesäisille 60-vuotispäiville. Esiintymässä oli Arja Koriseva säestäjänään Minna Lintukangas.

Lamminniemen Kappeli on melko askeettinen ja pienikin, jonkin verran toistasataa henkeä vetävä. Alttaritauluna jälleen se paras, Luojan luoma luonto. Niin vaelsivat pilvet taivaalla, puut huojuivat, hehkui aurinko,ja jyrähteli ukkonenkin muutaman kerran.

Konsertti alkoi leppoisasti Valse Lenten tahtiin, siihen mukavasti jatkoi Arja Koriseva laululla ”Mä olen niin pienoinen”. Tapansa mukaan Arja tuli kappeliin pikkuhiljaa yleisön takaa, tervehti ohi mennessään, taputti olkapäälle ja lauloi kuin juuri sinulle. Seuraava kappale oli ”Tänä aamuna” ja kun tuli vuoroon ”Kirkossa” – niin laulaja huomasi salissa isän ja lapsen. Ja kirjoittajalla oli jo pala kurkussa…

Arja Korisevalla on luontainen tapa ottaa yleisönsä. Hän puhuu kuin juuri sinulle, tuntuu, että katsoo jokaista – ei vain vilkaise, vaan todella katsoo. Ja hymyilee. On luonteva, nöyrä. ”Kevätpurot solisivat” hänen äänessään, ja jo ohjelmaa silmäillessäni tiesin, että viimeistään ”Oi katsohan lintua oskalla puun” tirauttaa muutaman kyynelen silmäkulmasta.

Lauluja oli mukavasti solmittu yhteen, ja pienellä eleellä laulaja näytti, että älkää vielä taputtako. Se on somaa! Ohjelmassa oli ” Nousta sain aamuun”, ja ”Täällä Pohjantähden alla” ja sen jälkeen se ”Saviruukku”, jonka Arja lauloi niin antaumuksella kuin vain avuttomaksi itsensä tuntenut ihminen voi laulaa, ja riemullakin, ”tahdon laulaa särkyneille….”

Mekin saimme taas laulaa kertosäkeen, kun laulettiin ”Niin kaunis on maa”, surullinenhan se on , vaikkakin niin kaunis, muistolauluksi tehty. Arvatkaa, kuka kyynelehti, mutta oli tuskin ainoa! ”Soi kunniaksi Luojan” laulettiinkin sitten kaikki yhdessä, seisten.

Jossakin välissä esiintyjä pyysi konserin järjestäjän, kauppias Jorma Tikan eteen, halusi laulaa tälle kaksi laulua henkilökohtaisesti.

arja2

Eipä tainnut kauppias arvata, että joutui itsekin sooloilemaan hiukan ”Enkelin silmin”. Toisena Arja lauloi Eino Leinon Nocturnen, ja sitten halattiin, tietenkin.
Aale Tynnin ”Kaarisillasta” Arja kertoi, miten sai sen laulettavakseen Kairosmajan juhlakonsertissa – olipa mukava paikalla olleena muistella Revontulikappelin juhlaa. Siellä Arja sanoi, että on niin tuore Kairosmajan isännän säveltämä kappale, että ei ole varma onnistuuko.

Onnistui, kuten nytkin. ”Askeleet” johdattivat meitä jo ”Viimeisiin veneisiin”, jossa saimme taas harjoitella kertosäettä yhdessä. ”Tulkoon valtakuntasi” oli kaunis ja harras siunaus meille kaikille, ihana lopetus konsertille, jonka saimme yhdessä päättää ”Suojelusenkelin” sanoin ja sävelin. Oli kukitusten ja halausten aika, ja tapansa mukaan Arja säestäjänsä Minnan kanssa kiirehti ulko-ovelle voidakseen kätellä jokaisen konsertissa olleen.

Juhlat toki jatkuivat vielä. Konsertin jälkeen tarjottiin vielä kakkukahvit Ruokotaipaleen lavalla, pitkän ja mäkisen tien takana, jyrkänteen alla läikehti Saimaa ja lavan pihalla oli niin huippuhieno juuri ajettu nukkapintainen jalkapallokenttä! Juttuni päätän tähän, mutta sen vaan sanon, että Hurissalon Sale kaikkine muine toimintoineen olisi kokonaisen jutun arvoinen sekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *