Tuokiokuvia pohjoisesta

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Poikettiinpa Kolilla sen verran, että päätettiin kulkea pieni polku Mattilan perinnetilalle kahville.

 

laho

Kirkon kellot kuuluivat koko matkan aurinkoiselle pihamaalle asti, kuljimme sielunkellojen matkassa metsännokiperhojen ja lanttuperhosten kisaillessa mukanamme.

 

laho2

 

Perinnetilalla ei sentään kahvia saatu, kesäkausi oli jo ohi, mutta kanoja piti houkutella jo pihapiiristä syysasumuksiin, tässä komea kukko piilottelee vielä vapaudessa niityllä.

 

kukko

 

Kukkaloisto pihassa oli  varsin kesäistä, keisarinviitat viihtyivät mäkimeiramin kukinnoissa.

 

perhonen

 

Polku jatkui metsän halki alas satamaan. Matkan varrella oli huikeita lahopuita, viimeisiä kaskikoivikoita, valtavia muurahaispesiä ja sortuneita rakennuksia  – tässä lienee vanha kellari.

kellari
Toinen tuokiokuva yhdistää Kilpisjärven ja Ylläksen. 26.8. teimme lähtöä Kilpisjärveltä, lumihuntuisen Saanan juurelta.
saana
Surin, ettei kaveri edes synttäriruusuja saanut. Eipäs mitään, Kilpishalli olikin juuri avannut ovensa, ja nappasin sieltä keltaiset ruusut, näitä Pirkka-ruusuja, joita olen katsellut  pitkin nenänvartta.
Ei tullut edes kosteaa ympärille, ja ajateltiinkin, että eihän ne kuitenkaan mitään kestä. Siinä ne kuiviltaan sitten reissasivat koko päivän tänne Ylläkselle, jossa sitten kuitenkin panin ne maljakkoon. Ja vielä kolmantena päivänä ne kukoistavat näin komeasti!
ruusut
Yksikään kukka ei ole vielä nuupahtanut! Olisiko siis uusi hyvä ruusujen hoito-ohje tässä: ensin päivä kuiviltaan, sitten vasta vettä! Tässäpä nämä, lisää tuokiokuvia tuonnempana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *