Mäntyperän kuulumisia: Lumimyrskyä odotellessa

Teksti, kuva ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta

Mäntyperän eukko on pohjustanut hyvin kohta alkavanlumimyrskyn. Jo pastellinvärisen aamun aikaan alkoi lapio lennättää lunta, ja kola kolkkasi jäätyneisiin aurakokkareisiin.Polut  piti saada puhtaaksi,jotta uutta mahtuu.

Lumimittari näyttää tällä hetkellä 55 cm, ja paljon on luvatt yölle ja huomiselle. Suuret kuuset pihan laitamalla huokailevat jo raskaasti ja toisinaan ravistelevat oksiltaan entistä lunta valtavana pilvenä.

Keltasirkut putoilevat yksitellen kaurakasoille, kunnes kumpuileva ja aaltoileva ruskeankeltainen matto peittää hangen hetkeks. Sitten koko parvi säikähtää yhtä aikaa lentoon ja jää lähipuuhun tarkkailemaan tilannetta. Tänään varpushaukkaa ei ole näkynyt, voisivat aivan rauhassa viipyille ruokailemassa niin, että ne viimeisetkin ehisivät edes muutaman jyväsen nauttia…

Tänään on pihabongauspäivä. Tavallisesti Mäntyperän eukko on ajellut Hyrkkälän kylään, missä Martat ovat vuosittain osallistuneet tapahtumaan. On kokoonnuttu aina jonkun kotiin, on paistettu makkaraa pihassa ja kahviteltu tuvassa, joskus saatu jopa rekikyytiäkin.

Viime vuonna tarkkailtiin sentään pienellä porukalla kahvipöydästä, ikkunasta, ja taisipa neulomuspuikotkin  heilua helisten jollakulla. Nyt päätettiin bongata etänä, kun ei tämä kaikkia harrastuksia harventanut korona oikein anna tilaisuutta tapaamisille.

Eihän meillä täällä maalla suurempaa hätää ole. On pihat, ja pihatyöt, on mainiot hiihtomaat ja luisteluradat, on ilmaa hengittää ja luonto-ohjelmat pihassa ja ikkunan alla. Mutta miten vaikeaa onkaan, kun ei saa halailla, eikä tavata porukalla, ei pitää juhlia – ei pääse edes hautajaisiin! Väsyttäähän se ihmispoloa, ja moni onkin sanonut tulleensa kaikin tavoin passiiviseksi, ei tule edes soiteltua kavereille, niinkuin tuo pahuksen tauti leviäisi puhelinlankoja tai digiyhteyksiäkin pitkin! 

Eukko kipaisi pikäisesti tässä välillä laittamassa lämmitystulia uuniin, ja arvaapas mitä: Harmi oli kertonut mielipiteensä kissankielellä  lintubongauksesta. Teksitiä oli tullut kolme riviä, ja sellaisia merkkejä, etten ole niitä tiennyt läppärissäni olevankaan! Koska en osannut tuota suomentaa, Harmilta kysymättä poistin tekstin. Luulen, ettei se olisi ollut painokelpoista.

Lintulaskennassa Harmi silti pärjäisi paremmin, kuin mahdollinen presidenttiehdokas tämän päivän Etelä-Saimaassa… isoin kirjaimin (ja numeroin ) Rehn siinä sanoo, että ”tässäkin tapauksessa 2+2 on enemmän kuin 4” – ja mitä ihmettä, hän on Suomen Pankin pääjohtaja!  Ilmankos valtakunnan raha-asiat on niin kuin on… 

Mutta pihalinnuista. Jo parinkymmenenkin vuoden kokemuksella oman bogariporukan huomio on kiintynyt muutoksiin linnustossa. Jollakin ruokinnalla viherpeipot ovat hävinneet kokonaan, pikkuvarpuset ovat lisääntyneet, töyhtötiaista ei juuri näe, harvoin hömöäkään kuusitiaisesta puhumattakaan. Muutama vuosi sitten harmaapäätikka oli melkeinpä yleinen, nyt enää harvoin kukaan soittelee, että hei meillä on viher(?)tikka.

Mustarastaat talvehtivat pihoilla entistä useammin. Mäntyperälläkin niitä on tänä talvena kolme, vaikka tälle bongaukselle sainkin vain yhdestä havainnon. Tuo kuva On kuulumisten kuvitusta vuodelta 1990, mutta täsmälleen samanlaisen olisin voinut piirtää tänään keitiiön ikkunasta, jonka alle pihlajan juureen jäi hakkuiden jälkeen suojakuusi. Se alla ruokailevat pikkulinnut ja mustarastas turvassa varpushaukalta.

Vielä huomennakin voi pihalintuja bongailla  koko maan tapahtumassa, mutta mikäänhän ei estä ottamasta vaikka joka kuukaudelle oman pihalintupäivän. Helmikuun lopussa listaan saattaa saada jo jokusen muuttolinnunkin, tai ihmetellä jotakin, joka aloittaa jo pesinnän. Niistä ensimmäisiä on pikkukäpylintu, joka tänään Mäntyperän eukkoa ilahdutti äänekkäällä tervehdyksellä, istahtipa korkeimman kuusen latvaan pilvistyvää päivää hetkeksi viettämään.

Kovin on ollut suosittu myös 100 lintua -tahpatuma, jossa jokainen voi yrittää nähdä ja tunnistaa sata lintua vuoden aikana. Kyllä eukkokin siihen omalla tavallaan viime vuonna osallistui,mutta tänä vuonna päätti löysätä vähän. Panen ylös vain pihassa nähdyt linnut kuukausittain – kunnes tulee kesä ja perhoset, öttiäiset ja kasvit sekoittavat pakkaa kovasti. Tälle tammikuulle pihalintuja on 23, ja harvinaisimpana pidän pikkutikkaa, joka jo rummutteli hiljaista sarjaansa ryteikön laidassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.