Aarno Parkkola on kuollut

Lauantaina 30. heinäkuuta liehui Suomen lippu puolitangossa Aarno Parkkolan pihassa Lemin kirkolla. Talon isäntä oli kuollut 91 vuoden iässä.

Aarno Parkkola teki mittavan elämäntyön Lemin vesistöjen ja kalastuksen puolesta. Kuva Lemin kotiseutuyhdistys/Lemin Kirjava.

Aarno Parkkola (s. 1930) oli yrittäjä, kalamies, kalavesien suojelija ja kotipitäjänsä puolestapuhuja. Yritystoimintaan hän perehtyi jo nuorena miehenä isänsä Arvo Parkkolan suksi- ja ahkiotehtaassa. Lemin suojeluskunnan päällikönä toiminut isä kehitti ahkion, jolla konekivääriä voitiin kuljettaa, ja alkoi valmistaa myös suksia konekiväärien kuljettajille.

Pisnesmiehiä Lemiltä -teoksessa Aarno Parkkola muistelee, kuinka suksilla hiihtivät myös ranskalaiset sotakirjeenvaihtajat: ”Tänne tuli ranskalaisia sotakirjeenvaihtajia, toimittajia, jotka haki tästä suksia ja hiihteli tuolla Lahnajärvellä. Minä ajattelin, että osaako ranskalaiset hiihtää, mutta kyllä ne tuolla järvellä pääsi eteenpäin.”

Aarno Parkkola itse olisi hypännyt tehtaan suksilla mäkeä, mutta siihen hommaan ei niistä ollut: ”Minua harmitti, kun sain aina vain toisen suksen, en molempia uusia, kun tuossa on Hälvänmäki ja siinä ei kapeat sukset kestäneet, kun monttuun asti hyppäsi. Aina tuli särö tuohon yläreunaan ja siitä se viimein katkesi. En sitten viitsinyt toista katkaista, ajattelin, että tehkööt miehet myyntiin ne”, hän kertoi.

Arvi Parkkola oli ollut perustamassa Viipurin Sukea, suojeluskuntien urheiluliikettä. Liike muutti sitten Lappeenrantaan ja siirtyi Punaiselle Ristille suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen. Myymäläpäällikkö.Aarno Parkkola osti Lappeenrannan Suken vuonna 1973 ja ryhtyi urheilu- ja kalastusvälinekauppiaaksi ja polkupyörien kasaajaksi.

Urheilukalastajien

kunniapuheenjohtaja

Urheiluliikkeen myötävaikutuksella Aarno Parkkolasta tuli myös urheilukalastuksen kantava voima. Hän oli perustamassa Lappeenrannan Urheilukalastajia vuonna 1949 ja toimi ensin sen sihteerinä ja varapuheenjohtajana:

”Liikkeessä hoidettiin jäsenmaksujutut ja myytiin kalalupia. Minulla oli vielä sellainen matopalvelukin, että pojat keräsi pusikoista matoja, ja kun siihen aikaan pitivät paljon pitkääsiimaa, niin ne pojat sitten vei niitä matoja asiakkaille suoraan”, kertoi hän haastattelussa, joka oli tarkoitettu seuran 70-vuotisjulkaisuun (joka kuitenkin jäi julkaisematta).

Aarno Parkkola toimi seuran puheenjohtajana yhdeksän vuotta ja rahastonhoitajana kauemminkin. Myöhemmin hänestä tehtiin seuran kunniapuheenjohtaja.

Puheenjohtajavuosinaan ja sen jälkeekin Aarno Parkkola panosti rakentamiseen: seuralle rakennettiin tukikohtia Suur-Saimaan rannoille ja niihin venepaikkoja kalastajille. Kyläniemen tukikohdan avajaistunnelmia vuonna 1991 latisti samaan aikaan tapahtunut varusmiesten hukkumisonnettomuus.

Pilkki- ja kalastuskilpailut olivat tärkeä osa seuran toimintaa. Aarno Parkkola oli järjestämässä useita SM-kisoja Lappeenrannassa ja tuomarineuvoston jäsenenä ympäri Suomea. Mutta otti hän osaa kisoihin itsekin:

”Minäkin olen muutaman kerran päässyt palkinnoille ja voittanut pari perämoottoriakin kilpailuista… Sitten ne lopetti ne moottorit, eivät enää laittaneet, kun tuumasivat, että ne menee aina yhdelle miehelle. Minun piti vaihtaa hattuakin, laittaa aina erivärinen hattu, kun ne seurasivat. Eihän siitä mitään tule, jos tulevat ympärille, eihän siinä saa reikää mihinkään tehtyä. Ja saappaista menee kiilto, kun ne tulee niin lähelle”, Parkkola veisteli samaisessa julkaisemattomassa haastattelussa.

Vesien suojelija

Kalamiespiirejä laajemmin Aarno Parkkola opittiin tuntemaan Lemin vesistöjen kunnostajana. Hän sai alulle hoitokalastushankkeita, joiden myötä syntyi levähdysalue Jalkosalmeen ja kirkonkylän rantoja raivattiin. Hän oli perustamassa kosteikkoja muun muassa Kivijärven Ukonlahteen ja Lahnajärven Suntianlahteen. Häntä voitiin kiittää myös Jalkosalmen höyrylaivatapahtuman ideasta.

Lemin kotiseutuyhdistys muisti Aarno Parkkolaa hänen monista ansioistaan Vuoden kotiseututeko -palkinnolla vuonna 2011.

1 kommentti artikkeliin “Aarno Parkkola on kuollut”

  1. Riitta Kärmeniemi

    Kalastaja on poissa ja jään minäkin tätä herrasmiestä kaipaamaan.
    Ympäristöasioissa hänellä oli tietoa jakaa vaikka kuinka,siihen kuuluivat myös norpat ja monet muut.
    Näin poistuu tutut keskuudestamme vaikka emme niin toivoisi,jokaisella kuitenkin on annettu rajallinen aika mutta ikuisuus odottaa.Hyvää kotimatkaa Ake!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.