Luonnon kauneutta pienissä yksityiskohdissa

”Katso lähempää, näet kauniimpaa”, kehottaa Seppo Muukkonen valokuvanäyttelyssään Lemin kirjastossa. Hän on tottunut katsomaan kameransa läpi hyönteisiä jakukkia ja niiden pienen pieniä yksiytyiskohtia.

Seppo Muukkonen oli taipalsaarelainen seitsenvuotias pikkupoika, kun hän sai ensimmäisen kameransa nimipäivälahjaksi isältään. Ensimmäisessä kuvasa oli lentokone – tai ainakin piti olla.

– Metsän yli lensi lentokone, minkä innoissani kuvasin. Kuvassa se oli vain pieni piste, hän kertoo.

Jos silloin iso lentokone muuttui kuvassa pikkuruiseksi täpläksi, nyt vuosikymmeniä myöhemmin luonnon pieni täplä voi täyttää koko kuvan ja paljastaa ykaityiskohtien kauneuden. Seppo Muukkonen on noin 15 vuoden ajan harrastanut makrokuvausta eli lähikuvausta.

– Käytän normaalilinssejä ja loittorenkaita kameran ja linssin välissä, hän kertoo.

Noin kymmenen vuotta sitten Muukkonen vaihtoi filmikameran digikameraan. Se helpotti kuvausharrastusta:

– En ole koskaan oppinut laskemaan arvoja ja säätämään valaistusta. Digikamera tekee sen automaattisesti, ja tuloksen voi heti tarkistaa ja ottaa tarvittaessa uuden kuvan, hän sanoo.

Kärsivällisyys on silti hyönteiskuvaajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Kuvattavan asettumista kuvattavaksi voi joutua odottamaan pitkäänkin ja sitä, että se asettuu oikeaan asentoon valon ja sommittelun kannalta.

– Kuvaushetki on nopea, kuvattava voi olla hetken päästä poissa.

Seppo Muukonen sanoo ensisijaisesti tavoittelevansa kaunista näkymää, jossa myös tausta on kaunis.

– Tajunnanvirrasta se sitten tulee, joskus onnistaa, joskus ei. Kuvaus on hetkessä elämistä.

Lemin kosteikoilta

Thaimaan perhospuistoihin

Lappeenrannan Kuusimäessä asuva kuvaaja löytää kuvattavansa usein lähiseudulta: muun muassa Lemin Nuorajärven ja Suntianlahden kosteikot ovat vakiopaikkoja, joilla hän on käynyt kuvaamassa sudenkorentoja.

Mutta kun kohteena ovat perhoset, pitää joskus lähteä kauemmas, perhospuistoihin. Niistä lähin on Joensuussa, ulkomailla hän on käynyt kahdeksassa eri perhospuistossa.

– Kun olemme matkoilla vaimon kanssa, tarkistan aina, onko lähellä perhospuistoa. Lähellä voi tarkoittaa 30 kilometrin taksimatkaa, hän kertoo.

Kuvattavaa kauneutta löytyy myös kukkien yksityiskohdista, niiden muodoista.

– Suosikkejani ovat kielot ja lupiinit. Minulle lupiini ei ole vihollinen, vihattava vieraslaji, hän sanoo.

Seppo Muukkosen luontokuvia on voinut ihailla näyttelyissä Lappeenrannassa ja Pietarissa. Pietarissa hänellä oli kaksikin näytttelyä 2000-luvun alussa.

– Kuuluin kulttuuriyhdistyksen hallitukseen, jolla oli Pietarissa Suomi-talo. Pidin talolla näyttelyn, jonka sitten näki sikäläisen, suuremman kirjaston väki. He halusivat kuviani omaan kirjastoonsa viiden kilometrin päähän Pietarin keskustasta. Näyttely sai siellä hyvän vastaanoton, vieraskirjaan tuli paljon kiitoksia.

Lemin kirjasto on vuorossa nyt: maanantaina avautuu näyttely, jossa on esillä 14 Seppo Muukkosen valokuvaa kukista ja hyönteisistä.

– Tämä on sellainen pop up -näyttely, sanoo hän viiden viikon näyttelyjaksosta.

Neljän viikon aikana, syyskuun 29. päivään saakka Lemin kirjastossa käyvät voivat ihailla luonnon kauneutta pienissä yksityiskohdissa – katsoa lähempää, nähdä kauniimpaa.

–