Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Elokuinen ilta hämärtyy juuri sopivasti valojen juhlaksi Savitaipaleen kirkolla. Tyytyväisinä kulkevat saunojat ja uimarit Olkkolan rannasta mökeille ja asuntoautoille, tullakseen kohta uudelleen illanviettoon. Muikunpaiston ensimmäiset maistajat odottelevat annoksiaan.
Ja Sulo-koira odottaa herkkupaloja emäntänsä lautaselta.
Ennenkuin huomaakaan, jono on kasvanut niin pitkäksi, että paistajan on huikattava Tommi Naakalle:”hei, tähän on nyt saatava toinen paistaja, miun on mentävä sisälle paistamaan lisää, ei ehditä tässä!” Puheensorina lisääntyy, olut kuohuaa, ja iloinen nauru kiirii ympäri pihaa. Pienet tuulenpuuskat nappaavat jostain lautasliinan ja keikuttaa sitä hetken ilmassa.
Ohjelma on juuri alkamassa, nuoret neitoset kantavat soittimiaan paikalle. Soittopaikka löytyy portaan vierestä läheltä yleisöä. Kaikki on kohta valmista – vain pyykkipojat puuttuvat, kun tuuli yltyy reippaammiksi puuskiksi, ja nuotit saavat kyytiä. Lopulta nuotit saadaan ojennukseen ja lappeenrantalainen Aino Tuosa nostaa harmonikan polvilleen.
Kuulemme Junnu Vainion tuttuja kappaleita, joista Aino ei osaa suosikkiaan valita, eikä tarvitsekaan, mukavaa musiikkiahan ne ovat kesäillassa kuultuina.
Sitten saavat koskettimet kyytiä, kun Isabella Tynkkynen soittaa ja laulaa muutaman kappaleen, omana suosikkinaan Adelen ”Someone like you”.
Toivottavasti tuulenpuuskat kuljettivat hentoiset äänet jokaiseen korvaan. Kolmantena neitosena esiintyi Iida Juntunen viuluineen. Kunhan taas saatiin nuotit pysymään paikoillaan saimme kuulla muutaman kauniin kappaleen, joista Iidan mielestä ihanin soittaa on ”Consertto in B Minor”. Somasti se soi viulu leppeässä kesätuulessa.
Illan myötä pihapiiriin syttyvät valot ja soihdut , ja toisenlaista musiikkia soittaa terassilla silloin ”Three J’S”, ja muikkujakin saa maistella vielä hämärään asti. Talon isäntä kertoo telttakesän menneen mukavasti, edelliskesää paremmin, ja tulevan kesän musiikki on jo suunnitelmissa, ehkä jotain jazzin ja soulin tapaista… Olkkolan venetsialaiset olivat hyvässä vaiheessa, kun Mäntyperän eukon oli vaihdettava maisemaa, suuremmille tulille.
Lappeenrannan ”Sataman valot” kerää kaupunkiin todellisen tungoksen. Tosi pitkään saa etsiä parkkipaikkaa, varsinkin, kun selkävaivainen ei mielellään pitkiä mäkiä laahustaisi. Kauppatorin parkkiin mahtui hyvin, ja menopaikalle oli siis pitkiä alamäkiä… Väkeä oli joka paikassa valtavasti. Rantatorilla musiikki pauhasi, värit loistivat, ja hurjia hyppyjä esittivät taidekoulaiset, ja joku muukin, Saunatontutkin olivat mukana, ja metelimusiikki pani maalaiset pakenemaan värikylläiseen puistoon, jossa puuheestakin sai selvän.
Etsimme kuumeisesti paikkaa, jossa laulaisivat Karjalan lauluveikot. Kyseltiin järjestyshenkilöiltäkin, ja lopulta löydettiin henkilöt, jotka ehtivät papereistaan etsiä kaipaamamme. No, siinähän tuo tapahtuisi puitten varjossa, ihan niinkuin ennenkin, ja juuri samalla, kun juhlavalaistut laivat ja veneet tulisivat jonona tervehtimään katsojia…. kuorolaiset saivat kyllä odotella vuoroaan, että satamatorilta kaikuva erittäin kova musiikki taukoaisi sen verran, että laulu kuuluisi! Onneksi oltiin vieressä, eivät tarvinneet pojat räikeitä valoja, ei savusoihtuja, ei rumpujen pärinää, ajattelin, ettei kuoronjohtaja saa edes ääniä annetuksi metelissä, mutta kokeneet kaverit vetivät laulunsa tosi ansiokkaasti… ihanaa.
Kun siinä Marttojen vohvelijonossa Mäntyperän eukko jalat seisomisesta vapisten odotti todella hyvää lakkavohveliaan, sai vielä ihan yllättäin kotiin vietäväksi Harmille terveisiä, niin ihmetteli, että pieni se on tällainen tungosmaailmakin! Edessä oli nyt ne pitkät ylämäet omaa kulkupeliä kohti, ja siinä kaverin käsipuolessa riippuessa arvelin, että paljossa porukassa saattoi olla enemmänkin hiukan rauhallisempia aikoja kaipaavia, kun suurista, komeista ja nopeista upeasti valaistuista laivoista tänä vuonna voiton vei kirkkovene soutajineen!
Kotimatkalla Mäntyperän eukon ajatus palasi Olkkolan portaanpielen musikantteihin, miten upeasti soisi harmonikka rantamaisemassa, miten viheltääkään viulu tuulenpuuskan mukana, ja unenomainen hento laulu tuudittaisi uneen väsyneen. Ihmisen kokoiset juhlat hovin pihapiirissä jatkuvat syyskuun puolivälissä rapujuhlien merkeissä…
