Siirry suoraan sisältöön

Joulumuisteloita loppiaiseksi

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Hurjat paukkupakkaset pitävät Mäntyperän eukon tupasessa niin paljon, kuin puiden kantamiselta vain pääsee pinnaamaan. Postireissulla voi toki nauttia satumaisista maisemista, kuten vuoden kolmannen päivän aamuna.

Mutta sisällä tuvassa monet asiat vievät ajatukset vielä joulukuuhun, kaikkeen siihen, mitä teki mieli kertoa jo tapahtuma-aikaan. Pöydällä on yhä pikkuinen piparitalo, se tuli ostettua joulumarkkinoilta Savitaipaleen torilta. Neljäsluokkalaisten myyntipöydän ääressä iloiset tyttöset esittelivät herkullisia leivonnaisiaan.

(mutta eukolta puuttui se piparitalo (jonka oli leiponut muistaakseni Henri…)

Pakkanen ei paukkunut silloin, oli paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, oli koiravaljakkokyytiä, ja aasikyytiä, heponenkin torin laitamalla näkyi kapsuttelevan. Joulupukki ei eukolle näyttäytynyt, eikä joululaulelotkaan kaikuneet. Mutta puuroa, sitä toki oli.

Joulupuuroa oli hellästi hauduteltu valtavassa kattilassa, ja valtavalla veitsellä oli leikattu puuron mausteeksi oikeaa voita… oman seutukunnan tuottajat osaavat herkulliset ainekset meille kuluttajille aikaansaada.

   

 Pienenpienet koirat olivat varsinkin lasten ihastuksen kohteena,

ja niiden isompienkin kyytiin joku aina mahtui .

Samana päivänä pyyhällettiin vielä kaupungin markkinoille, uusi nälkä korjaantui Kauppahallin kuppilassa, ja ne laulutkin saatiin laulaa oikein haitarisäestyksellä, Seppo Äikäs ihmesormikkaineen ei antanut pikkupakkasen haitata soittoa, ja iloisia laulajia pysähtyi  siihen ympärille. Ihana toritapahtuma, tuli mieleen entiset Savitaipaleen markkinat raviradalla, ja se soittajien teltta, Eikka, Sinikka ja kumppanit sekä mainiot munkit….n o siitä on jo kauan. 

Markkinarinkelit ja iso omenapussi mukaan lähti, ja ukrainalaisten myyntipöydältä upeita joulupipareita, pussi kummallekin.

Joulukuu antoi myös sytyttää adventtikynttilät, ja Mäntyperän ensimmäinen palaa tässä upessa tilaustyönä Mäkelän takomossa tehdyssä adventtikynttiläjalassa.

Siitä tuli entistä tärkeämpi,kun takomo palkittiin vuoden yrittäjänä, muuten joulun valot luonnossa olivat vielä aika haaleat ja matalalla, paitsi  17.12., jolloin Mäntyperän taivas hehkui helmiäispilvien uskomattomissa väreissä! Muistojen muisto!

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *