Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olet varmaan käynytkin Ssvitaipaleen Kärnäkoskella koskikaroja katsomassa, linnoituksen valleilla kävelemässä ja joskus lampaitakin taputtelemassa. Olet ehkä kävellyt pitkin jokivartta Lotjasatamaan makkaran paistoon, eväitä syömään tai vaikkapa rauhalliselle onkireissulle.
Saatat olla seurannut vanhan sillan korjauksen edistymistä tai ajanut eteenpäin Partakoskelle, jossa sielläkin rekat saavat ajaa kapeaa siltatien mutkaa tarkkana kuin porkkana. Siihen olet ehkä pysähtynyt kuvaamaan kivistä koskea, jonka reunamilla ja jopa koskessa kasvavat valtavat tervalepät, ja piakkoin saapuvat talvilomalle pohjoisessa pesineet koskikarat. Siinä ne niijailevat kivien kupeessa ja sukeltavat suin päin jäiseen veteen. Helmikuinen karanlaulu helisee sitä kirkkaammin, mitä kovemmin pakkaskoski höyryää….
Mutta oletko ajanut ylos mäelle siitä laivalaiturin ja baarin kohdalta? Siellä kiemurainen tie johtaa suuren talon pihaan, jossa kirjavat kanat vapaina käyskentelevät, valkoiset hanhet napsivat portaan vierestä herkkupaloja, ja kissat livahtavat oven raosta mielensä mukaan joko sisään tai ulos. Jo ovella sinut toivottavat tervetulleiksi nämä lapsukaiset.
Talo on täynnä kauniita esineitä, vanhoja tavaroita, leluja ja ihania astioita. Ravintolasalin pöydillä on upeat pitsiliinat, ne isoäitien aikaiset kalastajalangasta virkatut. Katosta roikkuu mitä ihanimpia lamppuja, kritallikruunija ja kynttelikköjä. Seinillä on Timo Röngän upeita luontomaalauksia.
Niistä tulee ensinäkemältä mieleen Aatto Hongisto, takavuosien taitava värien mestari, lavastaja ja paljon muuta. Molemmat miehet taitavat todella veden liikkeen ja kaikki ihanat heijastukset. Tällä kertaa talo oli täynnä Pylkön sukujuhlien viettäjiä, ohjelmassa oli niin lausuntaa, laulua kitaran ja ”ruokopilli”-säestyksellä, sekä Saimaan harpistit ja haitarin soittoa.
Talon tyyliin sopivasti kahvi tarjoillaan kauniista kupeista, ja leivonnaiset ovat runsaita ja herkullisia kuten ruhtinaille ja ruhtinattarille sopiikin.
Majan emäntä Päivi Eittomaa on onnistunut säilyttämään vanhan rakennuksen hengen niin, että jokainen esine tuntuu oikein huokuvan vanhoja tarinoita. Tähän tapahtumapäivääm oli alarinteeseen pystytetty erilaisia myynti- ja esittelytelttoja, ja kauniin maiseman kruunaa kirkkaana kimmeltävä järvi puitten latvojen takaa. Pikkuhiljaa Ruhtinaan majakin hiljenee talven pitoon, mutta ainakin vielä tässä kuussa voit mennä ruhtinallisille päiväkahveille, kotieläimiä katsomaan ja ihmettelemään portinpielen kaunista pikkutornia.